MITA SINA SANOA???

Tämä viikko on ollut hyvin leffaisa, ja sellaisena se jatkuikin kun suuntasimme rakkaiden ystävieni Vivianin ja Mian kanssa kohti Kinopalatsia katsomaan My week with Marilynia. Marilyn Monroe on ollut mielestäni aina hyvin kiinnostava tapaus ja luenkin juuri tässä parhaillaan (en tosin juuri nyt, kun kirjoitan tätä) hänen elämäkertaansa, jonka sain joululahjaksi. Olin siis hyvin innoissani menossa tätä elokuvaa katsomaan, varsinkin näin loistavassa seurassa!

Jo metrossa oli fiilikset katossa, nauru raikasi ja ideat lentelivät villeinä. Mikä on sörnä? Koloinen vai koloisa? Nauroin. Paljon. Tosi paljon. Leffateatteriin päästyämme ostimme äklömakeaa jäähilejuomaa, otimme paljon kuvia ja kävimme epähyvässä vessassa.

Tykkäsin itse elokuvastakin todella! (tuntuu, että tykkään kaikista elokuvista) Näyttelijät olivat loistavia ja vaikka näin jälkikäteen ajatellen juoni ei ollut mikään hiuksianostattava, ei elokuvassa huomannut pahemmin mitään puutteita. Joissakin kohdissa melkein samaistun Marilyniin… en kyllä ole mitenkään erityisen draamaquuen. Ja tuon Colinin näyttelijä oli i-h-a-n-a!

Some of the pictures...

"Tää ei mee kii, tää ei mee kii!"

Michelle Williams oli loistava Marilyn.

Mun punaset housut!!! Ne vaan on isot ja tippuu koko ajan... intekul! Mutta ei välitetä siitä... ne on mun punaset housut! (Housut: Pieces, Paita: Vero Moda, Villatakki: Gina Tricot, Kengät: Dinsko, Hiuskukkaset: H&M, Huivi: Pieces)

Macig finger!

Musta tuntuu, että tässä on Sörnä uhreineen.

Näytät ihan raiskatun uhrilta.

Mikahan se olla???



Päivä oli käsittämättömän ihana, kiitos siitä tyttösille, olette mahtavia! (ja voitte kopioida tästä näitä kuvia omiin blogeihinne M ja V)! Huomenna mennään taas! Tai oikestaan jo tänään, gosh, last day of 2011!!!



Don't waste my time

Kävin elokuvissa Essin ja Miron kanssa.

Oli mukavaa ja elokuva oli mielestäni hyvä.

Mietin, että aikaa voisi tosiaan käyttää paremmin, mutta löysin itseni facebookista taistelemasta toimimattoman chatin kanssa.

Olisin ottanut valokuvia, mutta kamerassani ei ollut muistikorttia.

Ikävää, kerrassaan.

Tiedän sen, tai niin luulen

Vaikka aamu on loma-aamuksi hyvin varhainen, olen ollut jo monta tuntia hereillä kuunnellen musiikkia, syöden säilykemandariinilohkoja, ystävieni blogeja lukien ja päiviä laskien. Olen muuten todella iloinen, että niin monella kaverilla on blogi. Eilenkin sain taas tietää yhdestä ja toissapäivänä toisesta. Ja tänään kun näen Esmaa, ehkä kuulen taas uudesta blogista. On jees lueskella ihmisten elämästä.

Ajattelin tehdä sellaisen vuosi 2011-postauksen, mutta siitä tulisi niiiin pitkä, että ajattelin tehdä jokaisesta kuukaudesta erikseen oman postauksensa. Aika työläs idea, mutta katsotaan nyt mitä siitä tulee. Aloittelin jo oikeastaan eilen, kävin alkuvuoden kuvia läpi ja mietin mitä niistä otan postauksiin mukaan... tammi-maaliskuusta ei vaan ole kuvia mistään muusta kuin itsestäni ja muutama Roopesta ja en ole niihin aikoihin oikein keskittynyt päiväkirjankaan pitämiseen, joten voi tulla vähän laihahkoja postauksia, mutta eiköhän se siitä loppua kohti parane.

Vähän taustatyötä. Joudun käyttämään kuviani ja päiväkirjaani lähteenä OMAAN elämääni. Sairastako?

Pitäkää mukavaa ihmiset! Lähden pohtimaan ajan olemusta In Timen muodossa!

Elämä, joka maistui inkivääriltä

Aamu alkoi mieluisasti Mian soittaessa minulle ja ehdottaessa leffankatselupäivää! Meillä on ollut suunnitelmissa pitää "Kaikkien aikojen parhaat leffat - leffamaraton" (siis leffa ilman maraa, hahhhhaaa!) ja nyt saatin vihdoinkin aikaiseksi tehtyä asialle jotakin. 

Iltapäivällä Mia tuli hetkeksi tänne meille. Katsasteltiin mun erittäin suppeaa dvd-valikoimaani ja valittiin siitä muutamia mukaan katsottaviksi: Jubailtiin keittiön pöydän ääressä, siliteltiin Ropsukkaa ja syötiin (tai minä söin) manteleita, joihin rakastuin eilen illalla 15-vuotisen vihasuhteen jälkeen. Ja vaihdettiin joululahjoja! Mian antama lahja oli aivan mielettömän ihana! 

Awws, kävelevä es-tölkki... Kiitos Mia sinullekin, että olet olemassa!

Seinäkalenteri vuodelle 2012 children's play -teemalla. Ihania, wanhanaikaisia kuvia! Tykkään ihan hirvittävästi! Erittäin osuva lahja, koska A) tarvitsin seinäkalenteria B) olen lapsi C) tykkään leikkiä, joten pystyn helposti samaistumaan tähän kalenteriin!

It's pure happiness!

Lisäksi sain vielä suklaata, mikä oli todella lohdullista, sillä en saanut tänä vuonna ollenkaan karkkia/suklaata/mitään syötävää joululahjaksi! No, nyt on tämäkin puute korjattu, onneksi! Namnam, kiitoksia Mialle tuhannesti ja vielä kerran päälle ♥

Leikin taidekuvajaa.

Kaikki on taidetta, jos niin sanotaan, vai??

Matkalla Mialle käytiin suuren, aaltoilevan meren rannalla!

Eli

lätäkkö metsässä.

Huomasin, kuinka hyvä zoom mun kamerassa on! Tosi kivoja kuvia kuusta! Ja vaikka se on niiiiin kaukana!

Mun kamera otti tän kuvan ihan ite! Miettikää nyt mikä mahtikameraa!!

Mialla päästiin heti sen tärkeimmän, eli ruuan kimppuun!

Epäterveellistä

ja terveellistä.

Mun kokkaustaidot laitettiin koetukselle, sain sekoittaa dipin!

Lapsuusmuistot vaan tulvi mieleen kun maistoin tätä inkiväärin makusta sodastreamia! Muistan kun pienenä ostin usein punaiselta kiskalta (sitäkään ei enää ole :(... nyyh) sellaisen pienen pullon kolmella markalla, jossa oli ihan ton makusta juomaa... Ja sit kun tuli markat se maksoi 50 senttiä ja tuntui kun lapsuus ois ollu ohi... Voi niitä vanhoja, hyviä aikoja!

Ja muuten... Janita osti Iskälle joululahjaksi SodaStreamin! Wuhuu!

Siitä vähän pukkia... 

Asennehansikkaat. Miettittiin, jos olisi sellainen tyyppi, jonka nimi ois Hans Ikas. Olisi hassumaista.

Illan ohjelmistoa.. Olen näistä nähnyt (500) days of summerin, the day after tommorrowin ja American Beautyn, mutta muut olivat uusia tuttavuuksia.

Ei kyllä ehditty katsoa kuin Sweeney Todd ja Juno, koska aloitettiin sen verran myöhään. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että ensi viikolla jatketaan ja aloitetaan katsasteleminen jo ihan aamulla!

Yritin tehdä taidetta. Noiden viivojen tai noiden takia näytin ihan siltä, kuin olisin kasattu eriparipaloista kokoon (eikö me kaikki muka? :)), mutta kamera ei nähnyt samaa kuin minä. Olisi ollut niiiiin makeaaa!

Whiuuu!

Mermaid's tears!

Or she may be not...

Koin elämäni suurinta tuskaa, kun rukousnauhani hajosi tänään! Ja olin ajatellut, että se jos mikä kestäisi. No, olen kyllä pitänyt sitä lähestulkoon joka päivä riparista lähtien, joten ihan ymmärrettävää. Ja sain sen korjatuksi kylläkin onneksi, mutta en ole mikään maailman taitavin solmujen tekijä... toivottavasti pysyy.

Kiitoksia Mialle ihanasta päivästä! ♥