End of this story, mä muutan pois

Koska mua alkoi jotenkin tämä kaikki vanha blogi ja alkupään postauksen jotenkin kummalla tavalla häiritsemään, päätin tehdä kokonaan uuden blogin. En jotenkin saanut ulkomuotoasetuksia muutettua ja muutenkaan just tänne kirjoittaminen ei jotenkin innostanut, vaikka mieleni kovasti halajaa jakaa sanoja.

Kiitos tämä blogi, kiitos te kaikki lukijat näistä vuosista, kuukausista tai mistä lie. Jätän tän elämään, ehkä, joskus poistan, jos liikaa häiritsee.

Mut löytää nykyään täältä:

http://jessiinajoviaali.blogspot.fi/

Kiitos vielä.

olen aina vierelläsi, paitsi joskus en

Mun päivät Euroopan jälkeen ovat menneet aika samaa kaavaa. Töitä ja töiden jälkeen kavereita tai Kartsulia. Välillä on ollut aika raskasta nousta puoli seitsemältä liimaamaan tarroja ja etsimään sopivia avaimia, mutta voiton puolella ollaan ja päivät ihan hurahtaa ohitse.

Kaikenlaista oikein kivaa ja mukavaa on tapahtunut ja ei mua toi sää ole pahemmin ainakaan haitannut. Tänään käytiin Essin kanssa katsomassa Diktaattori ja eilen vaan ajelin itsekseni junilla ihan väärään suuntaan. Voitin äsken muuten arvasta 500 e, aika jepa. Vähemmän jepaa on se, että mun kaksi päivää vanha järkkärini ei enää ota kuvia. Monilta järkkäri-ihmisiltä olen kysynyt neuvoa, nobody knows. Aika kakkaaa.

Kuvista yhdellä haluaisin erityismaininnan suoda. Tuo kuva, jossa lukko, jossa kaiverrus J <3 J sijaitsee nyt eräässä vantaalaisessa sillassa. Kartsuli oli aivan ihanan yllätyksen mulle aivan tosi kuumaan keskiviikkoon järkännyt, laitettiin lukko paikalleen rakkauden symboliksi ja tuhottiin avaimet. Siellä se oli ainakin mitä eilen kävin katsomassa. Toivon mukaan pysyy kauemminkin.

Alkaa olla aika ikävä, kun toinen on leirillä. En ikinä oikein ajatellut olevani jonkun kahlittavissa tuolla tavalla lukolla tai henkisemmälläkään tasolla. Nyt mä oon. Ja en haluis olla olematta. <3

Ostoksia

Tässä muutamia ostoksia mm. Euroopasta ja muutenkin parin viime ajanjakson takaa, kun en ole ollut ollenkaan ahkera postailija. Olen muuten ollut ahkera kylläkin sinänsä, tää on eka päivä lomalla, jolloin vaan olen kotona ja en oikein tee mitään. Tai tein aamulla. Mutta nyt vaan lagaan, no kai se on hyvä yksi tällainenkin päivä lomassa olla!

Mekko Kööpenhaminan Monkista, vaikka yritin olla mitään ostamatta sellaisista kaupoista, joita Suomessakin on, niin no can do, tähän ihastuin ja muutenkin ostin Euroopasta niin vähän, että ei ainakaan siitä ollut kiinni.

Hame Mangon alesta 12, 95€

 

 Ihanan värikäs paita Mangosta!

 

Salakavala shortsiasu Mangosta, napit aukeavat superhelposti, ekalla kerralla kesti tajuta mistä ihmisten kummastuneet ilmeet johtuivat!

Bandeau, Gina Tricot

Paita, Zara

Alkukesästä kävin Valtterilla ja mukaan tarttui hame kahdella eurolla, oon muuttumassa ehkä vähän kirppari-ihmisen suuntaan :D

Kauan metsästämäni mustat farkut löytyivät Zaran alesta kolmenkympin hintaaan!

Kööppenhaminan pikkuputiikista ostetut kukkahaaremit, joihin olen ihan ihastunut. Superrennot.

Pallosukkikset H&M

Rintsikat Gina Tricot, oi, että tykkään väreistä!

Laseja! Mulle hankittiin aurinkolasit vahvuuksilla, koska olen sokea ja sitten siihen sai kaupan päälle vielä lasitkin. Ja kun löysin toisetkin niin kivat arskat, että ne halusin niin sain ne puoleen hintaan! Noista ihan silmälaseista on tullut ihan lempparit, mulla taitaa olla nyt yhteensä neljät lasit, mikä on ihan hyvin!

Käytiin Even kanssa työväen asuntomuseossa ( olin ihan innoissani, oli supermielenkiintoista ja ihanaa, vanhoja taloja ja historiaa, oi!) Sieltä museokaupasta meille molemmille tarttui mukaan tuollaiset ratikkakangaskassit. Tykkään!

Kesähattu! Ostin tän jo ennen kesäloman alkua, Pariisin kaatosade melkein tuhosi sen, mutta kyllä se vielä kestää! H&M

Ostettiin poikien kanssa i <3 berlin paidat ja pidettiin niitä Pariisissa. Jeejee.

Ja Pariisista oli ostettava ihan hupparikin

Ballerinat ostin samaisesta Köpiksen pikkuputiikista kuin kukkahousutkin.

Kirpparireissulta mukaan tarttui myös raidallinen paita kolmella eurolla!

Sain Kartsulilta Kööpenhaminasta nallen <3 nyt voin halia sitä kun herra itse on leirillä!

Joskus kesäkuun alkupäivinä ostin SMG:n ja PMMP:n levyt yhteishintaan 20 € Tajuttoman halpa hinta neljästä ihan törkeän upeasta levystä. Ja synttärilahjaksi sain Kartsulilta Metallican Black Albumin, oon alkanut tykkäämään ihmeen paljon metallicasta, koko Euroopan matka meni oikeestaan Kartsan musiikkeja kuunnellen, kun omat kuullokkeet hajosi, mutta ihan hyvä näin, saan laajennettua musamakua!

Vaikka näistä kaikista ostoksista tykkäsinkin oikein paljon,

taitaa kaikista huipuin hankinta olla

mun uusi rakas

Canon EOS 550D

jonka tänä aamuna ostin

ja jolla nämäkin kuvat kuvasin

aah <3

Hattaraa

Käytiin lauantaina Lintsillä mun ihanani kanssa. Oli kivaa. Tosi kivaa. Huomaa, että (valitettavasti) vanhenen, koska enää ei ollut mikään pakottava tarve juosta laitteesta toiseen hirveää vauhtia, vaan välissä pystyi istua penkille juttelemaan ja ihastelemaan kesää, poimimaan rankkasateen aikaan kännykkää vesilätäköstä (olisiko syy siihen, että se sammuu 10 kertaa päivässä nykyisin), syödä hattaraa (ja liata sillä sukkahousut), nauraa, pelata kolikkopelejä, käydä ekaa kertaa siellä pusukopissa ja lähteä hyvin nopeasti pois, iloita, näppäistä muutaman valoisan kuvan. Fiilistellä.

Mä edelleen tykkään eniten Vuoristoradasta.

 Kokeiltiin Love Testeriä. Olin arvaamaton. Kartsuli oli helposti syttyvä.

 Sadness.

Janita, Jussi, Äiti ja Iskä pölähtivät illalla myös paikalle. Tuloksena tällainen kuva.

Oli kyllä oikein joviaali päivä.

olen niin kuin he eli toisenlainen

Jeee.

Siinä fiilksiä vähän ajan takaa ja silleee. En varmaan enää osaa edes kirjoittaa. Tosiaan. Villiä. Elämä ja kaikki sellainen. Täydellistäkin toisinaan. Esim. tänään, esim. Euroopanmatkalla. Esim. niinä päivinä siinä välissä. Esim. pääsin Kallioon! Esim. on kesä.



Ääää.

Haluisin halata kaikkia ja kiittää, että voi jes, tää on mahtavaa.

Teen sen Eurooppapostauksen myöhemmin, jos teen. Oli kivaa, niin kivaa, että itkin onnesta jo toisena päivänä! Ja siihen mennessä oikeestaan oltiin vaan ajettu.

Tänään näin Kallioihmisiä. Kävin viime viikolla kymmenen vuoden tauon jälkeen Suomenlinnassa. Viikonloppuna Lintseilin. Ainoa miinus on monta päivää salakavalasti vaaninut migreeni, joka varmaan yrittää rajoittaa sitä, että en olisi ihan niin tavattoman onnellinen ja iloinen. Olen liian levoton tosiaan. Puolustusmekanismi.

 Tein töitä

Aakkostin. Tuli kurkistusolo.

Tältä vaaralta en kyllä edes halua puolustautua. Haluisin kurkistella lisäää

Muutama kiva juttu

Pääsin unelmieni lukioon!

On kesä!

Täytin eilen 16!

Mulla on maailman ihanin poikaystävä!

Huomenna reissaamaan ympäri Eurooppaaa, here I come Pariiiisi!


Vois mennä huonomminkin. Voihan peijooni!


Kuulostanpa varmaan kornilta ja teiniltä, mutta hei, sellanenhan mä oon!



Postaa en nyt pariin viikkoon! Voitte jopa saada jotakin sisältöä sitten matkan jälkeen!  Moikka, mä meen nyt viettämään elämäni kesäää!

siellä kuolema on aina läsnä

Oi. Jänskää.

Ja ei kuitenkaan.

Huomenna tulee yhteishaun tulokset, pääsen aikamoisella varmuudella mun vaihtoehtoihin 2-5, koska mun keskiarvo riittää oikeestaan mihin tahansa normilukioon. En halua niihin.

Haluan Kallioon.

Ajattelin valvoa tämän yön. Syödä sipsejä, katsoa Amelien, jutella ihmisille facebookissa ja ehkä jollekin puhelimessakin, juoda omenamehua, etsiä jostakin todistuksen, että ylipäätään saisin jonkun koulupaikan itselleni napattua. Tunteja asioiden selviämiseen on vähän yli kahdeksan.

Luotan siihen, että pääsen.

Mutta jos en, mitäs sitten?

Moni varmaan ihmettelee, että mitä oikein höyryän, loppujenlopuksi sehän on vain koulu. Koulukoulukoulukoulu. Mulle se on kuitenkin jo nyt paljon enemmän. Se tunne, mikä mulle tuli kun menin sinne ensimmäistä kertaa, se kuinka olin eksyksissä, se kuinka ihmiset auttoivat, se kuinka me oltiin yhtä jo alusta alkaen, se kuinka kuulin tarinoita, joissa olisin itse halunnut olla mukana merkittävällä tavalla, ei vaan siinä ainaisessa pikkuroolissa. Se oli paljon.

Sinä päivänä metrossakin luki joviaali. Se oli hyvä päivä, se oli ennusmerkki.

Jos mä huomenna pääsen Kallioon, mä luultavasti kadun sitä, että en nukkunut yöllä, koska meinaan nukahtaa. Jos mä pääsen, mä kiljun ja hypin riemusta ja unohdan kaiken väsymyksentunteen. Jos mä pääsen, niin oi! Unelma totetuu.

Jos mä en pääse, mä en tiedä haluanko mä ollenkaan edes mennä tiluun. Ei siinä ole vikaa, periaateessa siitä kyllä tykkään. Ehkä mä soitan ja anelen Ressut ja Viikit ja muut mukavat lävitse ja pyydän niitä ottamaan vielä yhden sinne hikkejoukkoihinsa. Tai sitten mä tapojeni mukaan unohdan kaiken tän kapinallisuuden ja menen kiltisti Tikkurilaan.Ei mua pahemmin huvittaisi.

Kalu huvittaisi.

Vähän samalla tavalla kuin se, että tänään papereissa, joita järjestin jonkun sukunimi oli Kullinen. Hassua kerrassaan.

Mä lupaan olla huomenna oikein superiloinen, jos Kallioon pääsen..

Anna mun päästä.

Anna mun olla iloinen!

Kehitysmaa ainakin

Moi te!

Ja he!

Ja kaikki.


Mun kesäloma tuntu kesälomalta vasta perjantaina ja lauantaina, koska olen ollut aika tiiviisti työpaikalla, jossa mitä luultavimmin kummittelee. Sisätilat eivät luo kesäoloa. Kirkolla olen myös hengaillut, mutta koskapa en :D Launtaina kuitenkin menin ja tein koko päivän, jotta saisin menetetyt kesäpäivät takaisin!!

 Aamulla suunnattiin yhdeksän aikaan Valtterille Hannan kanssa! Oli tosi kiva nähdä Hannaa pitkästä aikaa. En oo Valtterilla aikoihin pyörinyt, koska en ikinä sieltä mitään löydä, mutta nyt tarttui mukaan hame, paita ja kirja, jotka teille voin kuvata, jos te niin tahdotte!

 Lähdettiin käyskentelemään ympäriinsä. Otettiin kuvia puunrunkojen välissä ja kokeilin hamettani ratikkapysäkillä.

 Sanoin, että mennään Lintsille!

 Hanna sanoi, että mennään lentokentälle.

 Kuvasin puun.

 Ja kirkon.

Ja lentokentällehän me suunnattiin. Etsittiin Starbucksia vähän joka puolelta ja ei meinattu löytää, suunniteltiin vain  kuinka me joskus isoina ja rikkaina mennään lentokentälle ja lähdetään lentoo. Sellaiseen hyvältä kuulostavaan lentoon. En kyllä haluaisi olla iso. Haluaisin kuitenkin lentää.

 Söin omenakanelimuffinsin ja join jotakin makeaa kaakaota. Mulle ei tullut edes liian paha olo, vaikka siellä haisi ihan kahvi. Istuttiin ja juteltiin ja Hannakin ihastui yhteen ihanaan tekstiin.

Herätin Essin puoli yhden aikoihin. Ajeltiin Tiksiin ja sieltä jatkoin omituisella bussilla Jakomäkeen (tää on tää mun bussisurffailijan luonto, en voi mennä sillä, joka menisi suoraan kotiin). Kävin kotona syömässä Kalakeittoa. Lähdin taas kahdella bussilla matkaan kohti Jumboa. Hylättiin Essin kanssa Jumbo hyvin nopeasti. Lähdettiin kaupunkiin.

Etsittiin Hietsua, ei oltu kumpikaan siellä koskaan käyty. Löydettiin. Liian vanha mies tuli Essiltä pyytämään numeroa. Kaikkia nauratti kun oikea ikä selvisi.

 Ei siellä oikein ketään ollut. Muutamia. Yksi näytti vähän meijän äikänopelta. Ei se ollut.

Tuli vaan mieleen:

Jos katsot aivan tarkkaan Hietalahden rantaan, tuo risteilijä on valmis, kohta!

 Ja se vesi oli kylmää, mutta ei liikaa. Viilensi kivasti varpaita loppuillan ajan.

Esma! Hän on viisas.

Oli sitä mieltä, että Afrikka on maa.

"Ei se taida olla maa, Essi"

"Miten niin ei ole?"

"Ei se vaan ole"

"No, on se ainakin kehitysmaa"

Hylkäsin kenkäni. Paljasvarpailin niinkuin kesällä on tarkoituskin. Olen sitä muutenkin tehnyt. Perjantaina oli ihana vastaleikattu kirkon nurmikko, joka oli vähän kostea illan johdosta. Ja sen verran liian kylmä, että piti vähän hyppiä. Sellainen kiva. Eilenkin kävelin Vaaralasta kotiin ilman kenkiä.

Nää oli söpömmät.

Tuuli hiuksissaan
hiekkaa varpaissaan.

Jotenkin niin Forrest Gump!

Lokki tietää kaiken
mutta pitää nokkansa kii.
Parka oli jalkapuoli. 

 

Harakanvarpaita (oikeesti lokin) ja Essin kans!

Siinä on mun teksti! Ihan oikeena kirjana. Eka teksti ja kaikki muutkin ihania ovat. Mutta oikeesti, mua on julkaistu!

Illalla kuitenkin mun lintsiehdotus otettiin vastaan. Siellä palloiltiin. Jäätelöpalloiltiin, söin nimittäin jäätelön nimeltään Oh my apple pie. Katseltiin naurutalon peileihin, kuunneltiin suomiräppiä, törmättiin teatterituttuun ja mentiin sillä ainoalla ilmaisella.

Jotenkin tästä tykkään vaan eniten heti Vuoristoradan jälkeen!

Löytää hyvän omenapuun
ja unohtaaa muun.

Omenapuu se tuskin oli. Mutta siitä viis. Tai vaikka kuus. Oli niin ihana kesäpäivä, että voidaan vähän lisää kaikkeen. Illalla menin Janitalle. Ja Pakilaan. Ja lenkille myöhemmin kuin koskaan. Taianomainen fiilis säilyi iltaan. Se fiilis kun sai upottaa jalat hiekkaan ja kuunnella viimeistä kesää.