That night opened my eyes

Olen ostanut ja saanut taas kerran asioita. Vaatteita ja tällaista materiaa.. ei mitään syvällisempää, mutta kivoja juttuja joka tapauksessa. Let me introduce to ...

Ihana paita, outoa sanoa, mutta tykkään tän paidan tunnelmasta ihan täysillä! Ostin pari viikkoa sitten ratikkaseikkailujeni yhteydessä tän Ginasta hintaan 14,90€

 Chill zebras.. Janitalta taas kerran avustusta vaatekaappiini. Easygoing and jovial!

 Joku ihme valaistuminen alaosassa, mutta en valita, kun aurinko kerrankin oikein kunnolla paistelee.. Vaikka yritin boikotoida galna dagareita niin Äiti ja Iskä olivat käyneet mulle ostamasssa tällaisen nahkatakin ( ei oo kylläkään oikeeta nahkaa, koska tryin' to be hippie). Tykkään tosi paljon ja hintaa oli 39,90€ ollut.

 Ja samalla reissulla mulle oli myös hankittu punaiset tennarit.. Mulla ei olekaan  punaisia kenkiä, joten tämä oli enemmän kuin cool. Kevään tunnistaa punaisista tennareista. Klisee, mutta totta!

 En ole tainnut esitellä ennen mun kaikista ihanimpia kenkiäni! Ostin nää jo jonkin aikaa sitten ja haluaisin aina vaan olla nää jalassa, kun jotenkin tykkään niin paljon. Ei noi nyt mitkään maiharit ole, mutta tämän tyyppisiä olen aina halunnut ja kadun kun en talvella ostanut punaisia samanlaisia kun Dinskossa oli. Nää on vaan jotenkin niin mun tyyliset. 34,90€ Dinskosta!

 Yritin leikkiä jotenkin runollista ja ostin runokirjan. Runoilija on kai jotenkin kaukaista sukua(siis kaukaista, mutta kuitenkin niin läheistä, että välisemme suhteen  voi suhteellisen muutamalla sukulaisuussanalla kuvata) tai ainakin niin sanovat ihmiset sukujuhlissa yön pimeinä tunteina, kun iänkaikkista sukukeskustelua käydään. 

"kun tukkani tarttuu kaukaisiin tähtiin,

en ole kenenkään"

Siinä oli hienoja sanoja, tai niin ainakin luulen.

Selailin hullujenpäivien alennuslevyhyllyjä etsien Jukka Poikaa, mutta löysin jotain aivan ilmiömäistä (Jukka Poikaa todellakaan lainkaan väheksymättä) Nirvanasta olen tykännyt jo kauan ja tykkään edelleen, on vaan niin jotenkin hyvä levy. Rehauslevy. Ainakin mulle. Ja The Smithsiltä on muutamia biisejä soinut mulla viime kesästä lähtien koko ajan, mutta ei ole suurempia tunteita syntynyt koko tuotantoa kohtaan. Paitsi nyt.

Eilen kuuntelin koko levyn yön pimeinä tunteita ja olin aivan ylifiiliksissä. Vähän ehkä surumielistä, mutta jotenkin aah, niin ihanaa. Epäilin jo, että tästä tulisi mun tämän kesän levy. Viime kesän levy oli ehdottomasta The Crashin Ponyride, joka menee jo melkein sairaalloisen iloisen puolelle. Kontrastit ovat kivoja. Eikä tämäkään ole niin melankolinen. Hyvässä suhteessa kaikkia kivoja. 

Tällaista. Ajattelin ehkä tänään lähteä etsimään päättärimekkoa tai sitten vain lukea kirjaa ja tehdä enkun esitelmän. Ehkä siivota parvekkeen tai käydä kävelyllä. Puhaltaa saippuakuplia ja soittaa isovanhemmillle. Suunnitella huomista naamiaisasua. Katsoo nyt, että mihin kykenen. Toivottavasti moneen. 

Toivottavasti tekin

kykenette ainakin

olemaan iloisia 

ja onnellisia

koska minä ainakin kykenen

jos en muuta

niin onnelllistelemaan!

Erikoisomistus mun spesiaalille, hei söpöliini!

Mulla on syyllinen olo. En ole tehnyt mitään mitä katuisin, kadun vaan taas, ties kuinka monetta kertaa niitä tekemättä jättämisiäni. Vaikka mun elämä on just nyt just ihanaa, tuntuu, että oon laiminlyönyt about kaiken. Koulun, kodin, harrastukset, sen miten edes joskus yritin ennen luoda jotakin, sen niin lupaavasti alkaneen lenkkeilyn, kaverit, ihan kaiken.

Tänään olen ollut kotona sillä tekosyyllä, että en halua tulla kipeäksi. Olisin tullut, jos olisin jonnekin mennyt, tai ainakin luultavasti. Oli tarkoitus grillailla, mutta peruin, koska haluan viettää terveen vapun. Vaikka ei mun vaput ikinä ole mitenkään riehakkaita.

Olen lukenut kirjaa. Puhunut ihmisille, niille puolituntemattomillekin facebookissa, yrittänyt puolustaa sitä mikä mulle on tärkeää, mutta saanut sen takia vaan huudot. Haistellut vähän kesää, mutten liikaa, jotten heti saisi sitä liikaa ja kyllästyisi. Pitää säilyttää sellainen tietty jännitys, ei haukata liian isoa palaa kerralla, koska kohta se pala on jo nielaistu ja koko kakku on sun. Ja se on kivaa ja turvallista, mutta siihen kyllästyy.

Meillä oli eilen huuma. Koulussa. Disco ja bändejä. Ennen mulla on mennyt huumailu aina vaan siihen, että tanssin discossa ja lähden sieltä hyvin nopeasti sillä verukkeella, että musiikki ei miellytä, vaikka oikeesti en vaan jotenkin koe itseäni kotoisaksi tanssilattialla. Tai ainakaan ennen en kokenut. Nyt ehkä enemmän. Loppuillan olen jutellut ihmisten kanssa ja käynyt discon lopuksi katsomassa, jos siellä olisi syntynyt uusi pari. Ehkä salaa toivonut, että joku tulisi pyytämään tanssimaan, mutta kuitenkin tiennyt ettei niin koskaan käy. Mulla on aina kuitenkin ollut kivaa, koska ihmiset on olleet mukavia ja olen saanut jubailtua.

Nyt oli vähän erilailla, koska a) tunsin oloni kotoisammaksi tanssilattialla kuin koskaan b) en jutellut niin paljoa ihmisille, vaikka toki sitäkin c) mun ei tarvinnut turhaan odottaa, että joku pyytäis mua tanssimaan. odotin kyllä, turhaan en. On jännä miten kaikki menee niin putkeen ja miten voi käydä niin, että toi yks ihana oli siellä myös, vaikkei ole meidän koulussa tai koskaan ollutkaan. (oli esiintymässä, siksi pääsi). Sen takia mulla oli erilainen ja ihana ilta. Tosi ihana.

Oli jännä tunne olla köksänluokassa puolenyön jälkeen. Oli jännä tunne kävellä kotiin ja olla näkemättä ainuttakaan autoa (tai oli niitä kyllä oikeesti muutama), katella kaupungin (lähiön) valoja ja parempaa kuuta kuin aikoihin. Tykkään niin käydä kävelyillä. Tykkään niin taivaasta (viimeaikojen taivaat ovat olleet mahtavia) Tykkään niin öistä. Tykkään niin kesästä (eilen oli jo melkein). Tykkään niin yhestä ihanasta. Siksi mun ilta oli niin ideaali.

Mä pelaan vaan aikaa, vaikken voikaan valita

Jotenkin kaikki on ihan silkkii

Enemmän kuin koskaan

on ollu ilman sua.

Ja jotenkin tuntuu et sitä vaan pilkkii

ja kirjoitin ton

koska ei keksi mikä muu rimmaa.

Voi tätä vimmaaa!

Hämmennyksen viikko. Olen vieläkin sekaisin vauhdista, vaikka en ole oikeasti tehnyt tällä viikolla juuri mitään, mutta olen vieläkin pyörryksistä viime viikon jutuista. Luulin olevani spontaani, mutta tää huojuttaa vielä niin pitkänkin ajan jälkeen.

Kiitollisuuden viikko. Olen kiitollinen siitä minkä olen saanut. Siitä minkä olen saanut annettua ja jaettua (häröä, myönnän!) Kiitollinen siitä mihin tulevaisuudessa on vielä mahdollisuus.

Naurun viikko. Olen nauranut. Siksi koska joku on TULLUT (kulunein, mutta parhain läppä ikinä), siksi koska olen niin väsynyt. Siksi koska mua on kutitettu.

Itsensäylittämisen viikko. Olen saanut kemian kokeesta 10, venynyt 11 senttiä lisää ja tehnyt vaikean matikantehtävän.

Söpöilyn viikko. Mä en ikinäkoskaan tekstaa ihmisille. Paitsi nyt. Kivoja viestejä. Kivoja juttuja muutenkin, koska yksi tosi kiva on olemassa.

Sen yhen ansiosta mä hämmennyn. Ja mä oon kiitollinen. Ja mä nauran. Ja mä ylitän itseni. Ja mä söpöilen.

Ennen kaikkee mä kuitenkin hymyilen.

Oikein ideaalisti.

Heisban!

To die by your side it's such a heavenly way to die

Jou! Parin viikon takaisia kuvia, jotka oli vähän jääneet.
Tässä niitä. Vivianin kanssa oltiin tuolloin kuvailemassa.

Chillin' with my homie!

Jordgubbar!

Muikeilin.

Tunnelma. Aah, tykkään. Vaikka kuvassa on sotkua ja likaa. Tai ehkä juuri siksi.

Part of me, part of you. Red and five.

Löysin tän rajiksesta. Olin iloinen. Harvoin kiinnittää huomiota.

Tukkajumala.

Beuatyqueen of only sixteen.

Näytän väsyneeltä.

Yksi, kaksi, sulle tuli faksi

Kotiuduin muutama tunti sitten leiriltä... oli kiva ja aikalailla niin kovin erilainen leiri, koska oon aika erilaisissa tunnelmissa kuin yleensä. Holmassa oltiin, samassa paikassa kun olin itse riparilla (nukuin itseasissa ihan samassa sängyssä kuin riparilla) ja iskoleirillä. Samaan paikkaan olisi myös tarkoitus mennä isostelemaan kesällä. Oli ihan nuortenleiri, että ei mitään koulutuksia tai sellaisia ollut, hengailua ja yhteistä ohjelmaa.

Askareltiin lampaita, maattiin laiturilla aurinkoa palvoen, kateltiin pilviä, toivottiin, että joku faksais meille, syötiin PALJON, tajuttiin, että "oho, väärä käsi", leikittiin, laulettiin, nukuttiin ihmeellisen hyvin, naurettiin ja ainakin itse olin semisti hurmioitunut.

Tätä katsoessani mietin miten erilaista mun elämä olisi ilman kirkkoilua. Todella erilaista.

Nähtii iso silmätön pupu, joka hautautui.

Pilvessä. Perjantaina kannabispäivä kai? jatkuu vieläkin.

Iloitsivat laiturilla.

Lisää kuvateksti

Jää jää vielä hetkeksi. Vesi ei niin kylmää kuin olisi voinut luulla.

TaideVivian, tykkään tästä kuvasta liikaa!

Näytän vääristyneeltä.

Joulun tähti keskellä kevättä.

Mulla oli ranskanletit ja levinneet meikit.

Ne iloitsi auringosta.

JärkkäriMona.

Koda. Haisin savulta. Ei haittaa. Nyt ei haittaa mikään <3

Kiitos ihanat leireilystä :D

I finally found you my missing puzzle piece

Muutamat viime päivät on olleet kuin unta. Vaikea uskoa oikeasti yhtään mitään ja pelkään koko ajan herääväni unesta. Mutta jos tää olisi unta niin en haluaisi ikinä herätä. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti ja silti niin hitaasti. Nopeasti näiden päivien sisällä, oikeasti varmasti elämäni parhaita päiviä. Hitaasti näiden kuukausien aikana, joiden aikana on vaan toivonut ja toivonut.

Ja ne toiveet on nyt toteutuneet.

On uskomatonta ja ne toiveet ei ole vaan mun toiveita. Ja mä en ole ainoa, joka on tästä näin iloinen ja onnellinen.

Kun tulin kotiin, äiti ei uskonut, etten ollut juonut mitään. Vaikutin sekavalta. On sekava olo. Aika jännä, että eilen oli se jonkinlainen kannabispäivä. Mä en tartte huumeita, koska mulla on jo yks josta menen ihan sekaisin. Oon mennyt niin kauan kun ollaan tunnettu. Toivottavasti vielä enemmän tulevaisuudessa. Ja ne toiveethan toteutuu ♥




P.S. Viikko mennyt semisumussa. Lähden muutaman tunnin päästä leirille, ei vielä pakattu, ei vielä nukuttu, mutta ei haittaa, yks ihana lähtee mukaan!

Jutellaan, mitä kuuluu?

Oon koko ajan vaan niin iloinen ja niin onnellinen.

Ja mä vaan hymyilen koko ajan ja nauran kaikelle. Ja tää on parasta. Supermaksimiasioita. Ihan hullua. Niin monta pientäsuurta asiaa ja niin pienen ajan sisällä, että mun on edes vaikea käsittää. Mun ollut vaikea käsittää viime kesästä lähtien tätä, että miten yhtäkkiä kaikki on vaan niin hyvin. Ja olin jo silloin niin happyhappy, etten uskonut tällasta olevankaan.

Se mikä tän aiheuttaa voi olla tää kevät. Musta kuitenkin tuntuu että se on joku ihan muu.

Mun leukaan sattuu kun hymyilen niin paljon.

You can't deny, you want the happy ending

Viikon luontokuva.

Viikon pähein kakku made by Janita.

Hämmästys.

Epävire.

Meijän lampuissakin on perhosiii.

Munankuoripäässä.

Sen elämä hymyili.

Teinihippipeilileidi.

Valaistuin.

ASjkgadsjksg.jpg

now nothing is the same.

Kun puut tekee seittii.

Seisoin maailman reunalla. (ei ollu hattuu kourassa :(   )

Äitiseepra.

After frontside ollie.

Kauna 4

Ich bin Jessiina. Achtung!

Näen tässä voimistelijan. Olenko ainoa? en, olen jessiinaa.. heheheh.

SÄ!!!

Lisää kuvateksti

Humiseva harju.

Roxe.

Muutamia kuvia.

Tuossa ylhäällä. Niitä on ollut vähän, mutta korjasin puutteen. Korjaan vielä lisää, koska näitä riittää. Sain viikonloppuna järkkäröidä nimittäin. Kävin kahdella kuvausreissulla. Tässä ihan vieressä kylläkin vain.

Mun viikosta muutama sana: olen ollut lenkeillä, melkein nyrjäyttänyt nilkkani, saanut keksejä myytyä, pelannut läpsyä, tehnyt epäonnistuneesti maantiedon kokeen, valvonut liian myöhään, oppinut fm ja dm kitaralla, syönyt toffeeta, haaveillut, elänyt viikonlopun toivossa, pelannut buzz, huutanut "IRTI", ollut sotkuinen, kuunnellut musiikkia niin kovaa, että silmät pysähtyy melkein (=korvat melkein hajoaa), ollut väsynyt edellisestä lauseesta päätellen, ollut jälleen onnellinen, ollut tosi onnellinen. toisinaan. muutamia hetkiä super. nähnyt elämää kirkkaamin ja melkein saanut sanottua sen mitä mun pitikin.


Viikonloppuna haluaisin seikkailla!