Pääsin unelmieni lukioon!
On kesä!
Täytin eilen 16!
Mulla on maailman ihanin poikaystävä!
Huomenna reissaamaan ympäri Eurooppaaa, here I come Pariiiisi!
Vois mennä huonomminkin. Voihan peijooni!
Kuulostanpa varmaan kornilta ja teiniltä, mutta hei, sellanenhan mä oon!
Postaa en nyt pariin viikkoon! Voitte jopa saada jotakin sisältöä sitten matkan jälkeen! Moikka, mä meen nyt viettämään elämäni kesäää!
maanantai 18. kesäkuuta 2012
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
siellä kuolema on aina läsnä
Oi. Jänskää.
Ja ei kuitenkaan.
Huomenna tulee yhteishaun tulokset, pääsen aikamoisella varmuudella mun vaihtoehtoihin 2-5, koska mun keskiarvo riittää oikeestaan mihin tahansa normilukioon. En halua niihin.
Haluan Kallioon.
Ajattelin valvoa tämän yön. Syödä sipsejä, katsoa Amelien, jutella ihmisille facebookissa ja ehkä jollekin puhelimessakin, juoda omenamehua, etsiä jostakin todistuksen, että ylipäätään saisin jonkun koulupaikan itselleni napattua. Tunteja asioiden selviämiseen on vähän yli kahdeksan.
Luotan siihen, että pääsen.
Mutta jos en, mitäs sitten?
Moni varmaan ihmettelee, että mitä oikein höyryän, loppujenlopuksi sehän on vain koulu. Koulukoulukoulukoulu. Mulle se on kuitenkin jo nyt paljon enemmän. Se tunne, mikä mulle tuli kun menin sinne ensimmäistä kertaa, se kuinka olin eksyksissä, se kuinka ihmiset auttoivat, se kuinka me oltiin yhtä jo alusta alkaen, se kuinka kuulin tarinoita, joissa olisin itse halunnut olla mukana merkittävällä tavalla, ei vaan siinä ainaisessa pikkuroolissa. Se oli paljon.
Sinä päivänä metrossakin luki joviaali. Se oli hyvä päivä, se oli ennusmerkki.
Jos mä huomenna pääsen Kallioon, mä luultavasti kadun sitä, että en nukkunut yöllä, koska meinaan nukahtaa. Jos mä pääsen, mä kiljun ja hypin riemusta ja unohdan kaiken väsymyksentunteen. Jos mä pääsen, niin oi! Unelma totetuu.
Jos mä en pääse, mä en tiedä haluanko mä ollenkaan edes mennä tiluun. Ei siinä ole vikaa, periaateessa siitä kyllä tykkään. Ehkä mä soitan ja anelen Ressut ja Viikit ja muut mukavat lävitse ja pyydän niitä ottamaan vielä yhden sinne hikkejoukkoihinsa. Tai sitten mä tapojeni mukaan unohdan kaiken tän kapinallisuuden ja menen kiltisti Tikkurilaan.Ei mua pahemmin huvittaisi.
Kalu huvittaisi.
Vähän samalla tavalla kuin se, että tänään papereissa, joita järjestin jonkun sukunimi oli Kullinen. Hassua kerrassaan.
Mä lupaan olla huomenna oikein superiloinen, jos Kallioon pääsen..
Anna mun päästä.
Anna mun olla iloinen!
Ja ei kuitenkaan.
Huomenna tulee yhteishaun tulokset, pääsen aikamoisella varmuudella mun vaihtoehtoihin 2-5, koska mun keskiarvo riittää oikeestaan mihin tahansa normilukioon. En halua niihin.
Haluan Kallioon.
Ajattelin valvoa tämän yön. Syödä sipsejä, katsoa Amelien, jutella ihmisille facebookissa ja ehkä jollekin puhelimessakin, juoda omenamehua, etsiä jostakin todistuksen, että ylipäätään saisin jonkun koulupaikan itselleni napattua. Tunteja asioiden selviämiseen on vähän yli kahdeksan.
Luotan siihen, että pääsen.
Mutta jos en, mitäs sitten?
Moni varmaan ihmettelee, että mitä oikein höyryän, loppujenlopuksi sehän on vain koulu. Koulukoulukoulukoulu. Mulle se on kuitenkin jo nyt paljon enemmän. Se tunne, mikä mulle tuli kun menin sinne ensimmäistä kertaa, se kuinka olin eksyksissä, se kuinka ihmiset auttoivat, se kuinka me oltiin yhtä jo alusta alkaen, se kuinka kuulin tarinoita, joissa olisin itse halunnut olla mukana merkittävällä tavalla, ei vaan siinä ainaisessa pikkuroolissa. Se oli paljon.
Sinä päivänä metrossakin luki joviaali. Se oli hyvä päivä, se oli ennusmerkki.
Jos mä huomenna pääsen Kallioon, mä luultavasti kadun sitä, että en nukkunut yöllä, koska meinaan nukahtaa. Jos mä pääsen, mä kiljun ja hypin riemusta ja unohdan kaiken väsymyksentunteen. Jos mä pääsen, niin oi! Unelma totetuu.
Jos mä en pääse, mä en tiedä haluanko mä ollenkaan edes mennä tiluun. Ei siinä ole vikaa, periaateessa siitä kyllä tykkään. Ehkä mä soitan ja anelen Ressut ja Viikit ja muut mukavat lävitse ja pyydän niitä ottamaan vielä yhden sinne hikkejoukkoihinsa. Tai sitten mä tapojeni mukaan unohdan kaiken tän kapinallisuuden ja menen kiltisti Tikkurilaan.Ei mua pahemmin huvittaisi.
Kalu huvittaisi.
Vähän samalla tavalla kuin se, että tänään papereissa, joita järjestin jonkun sukunimi oli Kullinen. Hassua kerrassaan.
Mä lupaan olla huomenna oikein superiloinen, jos Kallioon pääsen..
Anna mun päästä.
Anna mun olla iloinen!
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Kehitysmaa ainakin
Moi te!
Ja he!
Ja kaikki.
Mun kesäloma tuntu kesälomalta vasta perjantaina ja lauantaina, koska olen ollut aika tiiviisti työpaikalla, jossa mitä luultavimmin kummittelee. Sisätilat eivät luo kesäoloa. Kirkolla olen myös hengaillut, mutta koskapa en :D Launtaina kuitenkin menin ja tein koko päivän, jotta saisin menetetyt kesäpäivät takaisin!!
Aamulla suunnattiin yhdeksän aikaan Valtterille Hannan kanssa! Oli tosi kiva nähdä Hannaa pitkästä aikaa. En oo Valtterilla aikoihin pyörinyt, koska en ikinä sieltä mitään löydä, mutta nyt tarttui mukaan hame, paita ja kirja, jotka teille voin kuvata, jos te niin tahdotte!
Lähdettiin käyskentelemään ympäriinsä. Otettiin kuvia puunrunkojen välissä ja kokeilin hamettani ratikkapysäkillä.
Sanoin, että mennään Lintsille!
Hanna sanoi, että mennään lentokentälle.
Kuvasin puun.
Ja kirkon.
Ja lentokentällehän me suunnattiin. Etsittiin Starbucksia vähän joka puolelta ja ei meinattu löytää, suunniteltiin vain kuinka me joskus isoina ja rikkaina mennään lentokentälle ja lähdetään lentoo. Sellaiseen hyvältä kuulostavaan lentoon. En kyllä haluaisi olla iso. Haluaisin kuitenkin lentää.
Söin omenakanelimuffinsin ja join jotakin makeaa kaakaota. Mulle ei tullut edes liian paha olo, vaikka siellä haisi ihan kahvi. Istuttiin ja juteltiin ja Hannakin ihastui yhteen ihanaan tekstiin.
Herätin Essin puoli yhden aikoihin. Ajeltiin Tiksiin ja sieltä jatkoin omituisella bussilla Jakomäkeen (tää on tää mun bussisurffailijan luonto, en voi mennä sillä, joka menisi suoraan kotiin). Kävin kotona syömässä Kalakeittoa. Lähdin taas kahdella bussilla matkaan kohti Jumboa. Hylättiin Essin kanssa Jumbo hyvin nopeasti. Lähdettiin kaupunkiin.
Etsittiin Hietsua, ei oltu kumpikaan siellä koskaan käyty. Löydettiin. Liian vanha mies tuli Essiltä pyytämään numeroa. Kaikkia nauratti kun oikea ikä selvisi.
Ei siellä oikein ketään ollut. Muutamia. Yksi näytti vähän meijän äikänopelta. Ei se ollut.
Tuli vaan mieleen:
Jos katsot aivan tarkkaan Hietalahden rantaan, tuo risteilijä on valmis, kohta!
Ja he!
Ja kaikki.
Mun kesäloma tuntu kesälomalta vasta perjantaina ja lauantaina, koska olen ollut aika tiiviisti työpaikalla, jossa mitä luultavimmin kummittelee. Sisätilat eivät luo kesäoloa. Kirkolla olen myös hengaillut, mutta koskapa en :D Launtaina kuitenkin menin ja tein koko päivän, jotta saisin menetetyt kesäpäivät takaisin!!
Ja lentokentällehän me suunnattiin. Etsittiin Starbucksia vähän joka puolelta ja ei meinattu löytää, suunniteltiin vain kuinka me joskus isoina ja rikkaina mennään lentokentälle ja lähdetään lentoo. Sellaiseen hyvältä kuulostavaan lentoon. En kyllä haluaisi olla iso. Haluaisin kuitenkin lentää.
Herätin Essin puoli yhden aikoihin. Ajeltiin Tiksiin ja sieltä jatkoin omituisella bussilla Jakomäkeen (tää on tää mun bussisurffailijan luonto, en voi mennä sillä, joka menisi suoraan kotiin). Kävin kotona syömässä Kalakeittoa. Lähdin taas kahdella bussilla matkaan kohti Jumboa. Hylättiin Essin kanssa Jumbo hyvin nopeasti. Lähdettiin kaupunkiin.
Etsittiin Hietsua, ei oltu kumpikaan siellä koskaan käyty. Löydettiin. Liian vanha mies tuli Essiltä pyytämään numeroa. Kaikkia nauratti kun oikea ikä selvisi.
Tuli vaan mieleen:
Jos katsot aivan tarkkaan Hietalahden rantaan, tuo risteilijä on valmis, kohta!
Ja se vesi oli kylmää, mutta ei liikaa. Viilensi kivasti varpaita loppuillan ajan. 
Esma! Hän on viisas.
Oli sitä mieltä, että Afrikka on maa.
"Ei se taida olla maa, Essi"
"Miten niin ei ole?"
"Ei se vaan ole"
"No, on se ainakin kehitysmaa"
 |
| Hylkäsin kenkäni. Paljasvarpailin niinkuin kesällä on tarkoituskin. Olen sitä muutenkin tehnyt. Perjantaina oli ihana vastaleikattu kirkon nurmikko, joka oli vähän kostea illan johdosta. Ja sen verran liian kylmä, että piti vähän hyppiä. Sellainen kiva. Eilenkin kävelin Vaaralasta kotiin ilman kenkiä. |
 |
| Nää oli söpömmät. |
 | |
| Tuuli hiuksissaan hiekkaa varpaissaan. |
 |
| Jotenkin niin Forrest Gump! |
 | ||||
| Lokki tietää kaiken mutta pitää nokkansa kii. Parka oli jalkapuoli. |
 |
| Harakanvarpaita (oikeesti lokin) ja Essin kans! |
 |
| Siinä on mun teksti! Ihan oikeena kirjana. Eka teksti ja kaikki muutkin ihania ovat. Mutta oikeesti, mua on julkaistu! |
 |
| Illalla kuitenkin mun lintsiehdotus otettiin vastaan. Siellä palloiltiin. Jäätelöpalloiltiin, söin nimittäin jäätelön nimeltään Oh my apple pie. Katseltiin naurutalon peileihin, kuunneltiin suomiräppiä, törmättiin teatterituttuun ja mentiin sillä ainoalla ilmaisella. |
 |
| Jotenkin tästä tykkään vaan eniten heti Vuoristoradan jälkeen! |
 | |||||
| Löytää hyvän omenapuun ja unohtaaa muun. Omenapuu se tuskin oli. Mutta siitä viis. Tai vaikka kuus. Oli niin ihana kesäpäivä, että voidaan vähän lisää kaikkeen. Illalla menin Janitalle. Ja Pakilaan. Ja lenkille myöhemmin kuin koskaan. Taianomainen fiilis säilyi iltaan. Se fiilis kun sai upottaa jalat hiekkaan ja kuunnella viimeistä kesää. |
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Kuulkaas!
Jeeeeeeeeee!
Löysin tänään vihdoin kesän.
Siinä mä istuin, kirkon pihalla, roskikseen nojaten, unelmista lukien, lämmöstä nauttien, ruohonleikkurin surinaa kuunnellen ja tajusin, että herranjestas, tämähän on jotakin vallan ihmeellistä.
Luin kirjaa, jossa oli mun kirjoittama teksti ja paljon muita. Unelmia oli siinä paljon. Mulla on aika unelmaolo.
Mun unelmaoloa vähentää se, että mulla olisi myös hyvin paljon ripariolo, kun melkeinpä kaikki ovat lähtemässä leireilemään ja mulla on sitä tiedossa vasta heinäkuussa!
Mua jännittää, koska kohta Euroopanmatka, jota en edes sisäistää oikein osaa. Pariisi, jeah!
Mulla ei ole pitkään aikaan ole ollu niin hauskaa kuin tänään. Ihana levottomuus, ligrettoa, nauruakin. Mulla on ikävä kaikkea jo nyt.
Vaikkei vielä olisi edes sellaisen aika.
On nimittäin niin
että se on
nyt
kesän aika!
Löysin tänään vihdoin kesän.
Siinä mä istuin, kirkon pihalla, roskikseen nojaten, unelmista lukien, lämmöstä nauttien, ruohonleikkurin surinaa kuunnellen ja tajusin, että herranjestas, tämähän on jotakin vallan ihmeellistä.
Luin kirjaa, jossa oli mun kirjoittama teksti ja paljon muita. Unelmia oli siinä paljon. Mulla on aika unelmaolo.
Mun unelmaoloa vähentää se, että mulla olisi myös hyvin paljon ripariolo, kun melkeinpä kaikki ovat lähtemässä leireilemään ja mulla on sitä tiedossa vasta heinäkuussa!
Mua jännittää, koska kohta Euroopanmatka, jota en edes sisäistää oikein osaa. Pariisi, jeah!
Mulla ei ole pitkään aikaan ole ollu niin hauskaa kuin tänään. Ihana levottomuus, ligrettoa, nauruakin. Mulla on ikävä kaikkea jo nyt.
Vaikkei vielä olisi edes sellaisen aika.
On nimittäin niin
että se on
nyt
kesän aika!
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Istuimme lähellä reunaa
Tuntuu hassulta kuinka helppoa onkaan sanoa aina ja vielä tarkoittaa sitä. Tuntuu hassulta, että enemmän kuin mitään haluan olla yksin, mutta silti kaipaan muita.
Tuntuu hassulta katsoa marraskuista videota "tää ei meinaa pysyy kun Jessiinalla on niin kilonpainoset hiukset"
Tuntuu hassulta, että Euroopanmatka siintää ihan juuri tuossa aivan nurkan takana! Tänään tehtiin matkapaitoja. Oli levoton olo, onneksi, ei ole pitkään aikaan ollut, kun on vaan itkettänyt. Tänään oli hyvä päivä, voitin ligretossakin.
Tuntuu hassulta, että en oikein tiedä miten selviän ensi viikosta ja tiedän kuitenkin.
Tuntuu hassulta, että ensi viikolla tähän aikaan on tajuton jännitys, koska kalu saattaa seuraavana aamuna kutsua.
Tuntuu hassulta, että on kesä, muttei kuitenkaan.
Tuntuu hassulta katsoa marraskuista videota "tää ei meinaa pysyy kun Jessiinalla on niin kilonpainoset hiukset"
Tuntuu hassulta, että Euroopanmatka siintää ihan juuri tuossa aivan nurkan takana! Tänään tehtiin matkapaitoja. Oli levoton olo, onneksi, ei ole pitkään aikaan ollut, kun on vaan itkettänyt. Tänään oli hyvä päivä, voitin ligretossakin.
Tuntuu hassulta, että en oikein tiedä miten selviän ensi viikosta ja tiedän kuitenkin.
Tuntuu hassulta, että ensi viikolla tähän aikaan on tajuton jännitys, koska kalu saattaa seuraavana aamuna kutsua.
Tuntuu hassulta, että on kesä, muttei kuitenkaan.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Yykaakoo, Kaija KOO! Kaija koolla ei oo väliä!
Lauantaina päätin päättää peruskoulun.
Aika kuvapainoitteinen postaus, koska en osaa tasapainottaa tekstiä ja kuvia. Mulle on paljon kaikkea käynyt. Ja en niitä edes paljoa muista! Mutta postailen ehkä taas öisin jotain tekstipostauksia.
Olen villein lapsi kaikista ja sen mukainen oli iltakin.
not.
Hengailtiin Kartsulin kanssa Reunalle asti. Ihanaa, että sen paikan nimi oikeasti on Reuna. Kuski vaan huusi: "jääkää bussista, päätepysäkki" ja mehän jäätiin. Katseltiin parintunnin bussimatkan tulosta. Reuna, peltoa, kaksi autoa ja takaisin käännöstä odottava bussi. No ajettiin päättäreinä ainakin päättärille! Niin toiselle puolelle Vantaata kuin vain olla ja voi!
Myöhemmin palattiin tänne maisemiin. Muitakin liittyi seuraan. Mua hymyilytti kun ihmiset pienessä sievässä tuli kehumaan kevätjuhlapuhetta. Mua nauratti kun : "yy kaa koo, Kaija KOO, Kaija koolla ei oo väliä!"
Mulla oli kivaa.
Yöllä oli vähän kylmä. Mut ajatus kesästä lämmitti!
Aika kuvapainoitteinen postaus, koska en osaa tasapainottaa tekstiä ja kuvia. Mulle on paljon kaikkea käynyt. Ja en niitä edes paljoa muista! Mutta postailen ehkä taas öisin jotain tekstipostauksia.
 |
| Partyyyy! Joo. Pidettiin puhe. |
 |
| Usein näitä kappaleita sanoitan kuuluisien muusikoiden kanssa :DD Joo, sanoitin Anssi Kelan 1972 uusiksi, mutta kaks ekaa kertsiä ihan kelailtiin, Anssi kelailtiin :D |
 |
| Vähän nauratti. Essin mekko oli ihana! Itse laitoin konffismekon, vaikka oli ihan päättärimekkokin ostettu, mutta tuosta enemmän tykkäsin! |
 |
| Sambo! |
 |
| Esma! |
 | |||
| "tämän koulun tenhoava flow" oli aika joviaali puhe! |
 |
| Olen suoraselkäinen. |
 | |||||||
| Laulettiin vähän. Meistä tulee duunareita, lähihoitajia, leipureita kansanedustajia, rikostutkijoita. Meistä tulee poliiseja, huippukokkeja, ohjaajia tänään voidaan hetki olla kuninkaita! (IHAN KOKO MAAILMAN KUNINKAITA!!!!!!!!!) |
 |
| Nauran tälle kuvalle. Hyvillä mielin kesään! |
 |
 |
| Hyvän kesän toivotukset! |
 |
| "are u serious?" |
 |
| Naurattin taas. |
 |
| Kun Mian näin mua alko itkettää! |
 |
| Sisko ja sen sisko! |
 |
| Tykkään kuinka mun käsi on aika hevi. Ja tykkään kuinka Ollin ilme on aika hevi! |
 |
| Larrie! |
 |
| Halikuva! |
 | |||||
| Monni ja mä Koulussa taas Aamul hengaillaan |
 |
| Kakkuakin sain! |
 |
| Ysipisteysi! Paniikki iski kun lueteltiin parhaita keskiarvoja ja siellä sanottiin kaikki 9.25 ja muut muttei mua. Olin shokissa, kun luulin, että mulla on keskiarvo melkein numerolla laskenut, mutta ei ollut.Omituista. |
 |
| Mutta sain stipendin "loistokkaasta" oppilaskuntatyöstä ja ihan kivanarvoinen stipendi olikin :D |
 |
| Kaikkein parasta oli kuitenkin kun ihan yllättäen ja odottamatta sain tän ihanan mun ihanalta <3 ja ruusun. Olin hämmennyksissäni. Ja onnellinen. |
Olen villein lapsi kaikista ja sen mukainen oli iltakin.
not.
Hengailtiin Kartsulin kanssa Reunalle asti. Ihanaa, että sen paikan nimi oikeasti on Reuna. Kuski vaan huusi: "jääkää bussista, päätepysäkki" ja mehän jäätiin. Katseltiin parintunnin bussimatkan tulosta. Reuna, peltoa, kaksi autoa ja takaisin käännöstä odottava bussi. No ajettiin päättäreinä ainakin päättärille! Niin toiselle puolelle Vantaata kuin vain olla ja voi!
Myöhemmin palattiin tänne maisemiin. Muitakin liittyi seuraan. Mua hymyilytti kun ihmiset pienessä sievässä tuli kehumaan kevätjuhlapuhetta. Mua nauratti kun : "yy kaa koo, Kaija KOO, Kaija koolla ei oo väliä!"
Mulla oli kivaa.
Yöllä oli vähän kylmä. Mut ajatus kesästä lämmitti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)