Taitaa olla mullekin jo korkea aika tarttua tähän biisihaasteeseen.
Day 01: Your favourite song
Day 02: Your least favourite song
Day 03: A song that makes you happy
Day 04: A song that makes you sad
Day 05: A song that reminds you of someone
Day 06: A song that reminds you of somewhere
Day 07: A song that reminds you of a certain event
Day 08: A song that you know all the words to
Day 09: A song that you can dance to
Day 10: A song that makes you fall asleep
Day 11: A song from your favourite band
Day 12: A song from a band you hate
Day 13: A song that is a guilty pleasure
Day 14: A song that no one would expect you to love
Day 15 – a song that describes you
Day 16 – a song that you used to love but now hate
Day 17 – a song that you hear often on the radio
Day 18 – a song that you wish you heard on the radio
Day 19 – a song from your favorite album
Day 20 – a song that you listen to when you’re angry
Day 21 – a song that you listen to when you’re happy
Day 22 – a song that you listen to when you’re sad
Day 23 – a song that you want to play at your wedding
Day 24 – a song that you want to play at your funeral
Day 25 – a song that makes you laugh
Day 26 – a song that you can play on an instrument
Day 27 – a song that you wish you could play
Day 28 – a song that makes you feel guilty
Day 29 – a song from your childhood
Day 30 – your favorite song at this time last year
P.S. Mun huoneessa on jälleen kerran ampiainen. Mulla on lihava olo. Kello oli yli kaksi yöllä ja mä vaan lagaan. Mun pitäis siivota, jotta mahtuisin sänkyyni nukkumaan, mutta oikeasti haluaisin nukkua jossain muualla, koska täällä on lievästi sanoen kuuma. Olen vajonnut vääränlaiseen mielentilaan. Menen näkemään kohtalokkaita unia!
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Aujourd'hui, je ne peut pas être inventif.
Ei, en osaa ranskaa.
Tänään vietin leffankatselupäivää Mialla. Tajusin taas kerran kuinka leffatietämätön olen muihin kavereihini verrattuna. Tai, että en ole nähnyt paljon mitään leffoja! Mutta asia on korjattavissa! Ja nykyään katon suht paljon leffoja, jos vertais entiseen muhun, niin huhhuh!
Katottiin Amelie, mulle se oli jo toinen kerta tän viikon sisällä, mutta voisin kattoa sen vaikka miten usein. Halusin, että Mia näkee sen ja tuntui tykkäävän kovasti : )
Ja vihdoinkin, vihdoinkin sain katsottua My Fair Ladyn. Joskus ilmun tunnilla alotettiin sitä, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Audrey Hepburn on ihana, mutta leffa oli ehkä vähän pettymys. Pukuloistoa oli kuitenkin kiva ihailla ja viisut olivat tarttuvia! Seuraavaksi pitäis saada aikaiseksi kattoa Audrey-klassikot Loma Roomassa ja Rakastunut Pariisissa, en ole vielä kumpaakaan nähnyt! Muuten aika jännä, että molempien leffojen pääosan esittäjän nimi oli Audrey : ) Amelieta siis esittää Audery Tautou.
Loppupäivä tuli ja meni. Mamma ja Pappa oli meillä, kun ne oli eilisen Viron reissun aikana hoitamassa Roopea, joten jutskailin vähän niitten kanssa. Ja aika pienimuotoinen Rillit Huurussa-maratonkin mulla oli.
P.S. Olin vähän pettynyt tohon ukkoseen! Se ei edes tullut kovin lähelle ja olisin niin toivonut, että se olis vienyt tän painostavan ilman mukanaan!
Youtubella on vakavia ongelmia, joten en voi laittaa musaa tai traileria, ja en ottanut tänään kuvia. joten ilahdutan teitä viimesyksyisellä otoksella!
Tänään vietin leffankatselupäivää Mialla. Tajusin taas kerran kuinka leffatietämätön olen muihin kavereihini verrattuna. Tai, että en ole nähnyt paljon mitään leffoja! Mutta asia on korjattavissa! Ja nykyään katon suht paljon leffoja, jos vertais entiseen muhun, niin huhhuh!
Katottiin Amelie, mulle se oli jo toinen kerta tän viikon sisällä, mutta voisin kattoa sen vaikka miten usein. Halusin, että Mia näkee sen ja tuntui tykkäävän kovasti : )
Ja vihdoinkin, vihdoinkin sain katsottua My Fair Ladyn. Joskus ilmun tunnilla alotettiin sitä, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Audrey Hepburn on ihana, mutta leffa oli ehkä vähän pettymys. Pukuloistoa oli kuitenkin kiva ihailla ja viisut olivat tarttuvia! Seuraavaksi pitäis saada aikaiseksi kattoa Audrey-klassikot Loma Roomassa ja Rakastunut Pariisissa, en ole vielä kumpaakaan nähnyt! Muuten aika jännä, että molempien leffojen pääosan esittäjän nimi oli Audrey : ) Amelieta siis esittää Audery Tautou.
Loppupäivä tuli ja meni. Mamma ja Pappa oli meillä, kun ne oli eilisen Viron reissun aikana hoitamassa Roopea, joten jutskailin vähän niitten kanssa. Ja aika pienimuotoinen Rillit Huurussa-maratonkin mulla oli.
P.S. Olin vähän pettynyt tohon ukkoseen! Se ei edes tullut kovin lähelle ja olisin niin toivonut, että se olis vienyt tän painostavan ilman mukanaan!
Youtubella on vakavia ongelmia, joten en voi laittaa musaa tai traileria, ja en ottanut tänään kuvia. joten ilahdutan teitä viimesyksyisellä otoksella!
torstai 28. heinäkuuta 2011
Päevän koostis: Eesti!
Suomeksi sanottuna suuntana siis Viro! En ollut käynyt siellä viiteen vuoteen, joten ihan kiva oli käydä. Seurana Äiti ja Iskä. Ei ollut mikään kovin kulttuuripitoinen matka, vaikka Tallinna onkin tän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupunki, mutta kyllähän sitä tässä vielä ehtii, kun niin lähellä kuitenkin ollaan. Käytiin Rocca al Mare kauppakeskuksessa ja muutenkin vaan pyörittiin kaupoissa ja syötiin pitsaa. Meinasin jäädä vessaan jumiin ja en saanut otettua maailman taiteellisinta lokkikuvaa, mutta muuten meni erinmomaisesti!
Iloinen ja sumea risteilyjoukko! Sain tosta sinisestä lattiasta trauman, josta kerron pian.
Till en öde ö!
Tiedättekö kun jollain ihmisillä tulee kallionkielekkeellä tunne, että pitää hypätä? Mulle tuli sellainen tunne kun katselin veteen. Hui.
Mikäs se sieltä pilkistää?
Se tunne kun on sumea!
Se tunne kun näyttää puoliksi mieheltä!
Tässä on se mun lattiatrauma! Mun kenkä muuttui siniseksi! Miten ihmeessä lattiasta irtoaa väriä?
Inspiroiduin, kuten huomata saattaa.
Siellä tuuli vähän!
Ja vielä vähän enemmän!
Eikö taiteilijoilla ole tapana maalata hedelmäasetelmia? Mä vien tän uudelle asteelle ja kuvaan hedelmäkarkkiasetelmia!
Arvaa kuka? (mikä)
My future car!
Melkein menin tonne, että joku olisi pelannut mun kanssa pokeria. Aina kun sanon jollekin: "Pelataan pokeria" niin mulle sanotaan, että ei sitä voida pelata ilman panoksia. On se ennenkin onnistunut. Miten ihmeessä musta voi tulla maailmankuulu pokeriammattilainen, kun mä en saa harjoitusta?
Kassisaba (tietääkö joku, mitä tuo meinaa)
Unimaa. Unelmamaa.
Pitsaa odotellessa oli erinomainen hetki opiskella Viroa! Avatud, suletud. Vironkielinen sanavarastoni sisältää jo kaksi sanaa enemmän! Ja tietenkin Ananassi!
Mielenkiintoinen sisustus. Ton paikan katto oli täynnä sateenvarjoja! Sisustusvinkki numero yksi!
Pitsaa! Mozzarellaa, kanaa, gorgonzolaa, paprikaa ja jotakin muuta. Hyvää oli ja makso vaan jotain vitosen. Halpaa.
Mua vähän nauratti. Toi luki jossain vaatekaupassa. Perunoita, heh!
Kun näki mäkin niin heti tuli kotoisa ja turvallinen olo!
Olisi hienoa asua talossa, jossa on noin paljon ikkunoita!
Ja pitsaa jälleen! Olen paha ihminen, tein pahan teon, söin tota pitsaa. Mulle mainostettiin se kolmen juuston pitsana, mutta siinä oli kinkkua! Laitan sen kielimuurin piikkiin!
Näistä on tullut mun ihan ykköslempparikengät! Viime vuonna sain ne kympillä. Tuntuu, että käytän vaan näitä kokoa ajan. Sama pätee tohon asuun, jooka mulla oli päällä. Se on ollut kolme kertaa mulla about viikon sisällä, Mutta nyt on kesä, eikä tartte stressata vaatteista!
Roopekin sai uuden lelun, se on sen poikaystävä.
Teettekö tekin sitä, että kun peili on niin minimaalisen pieni, ettei siitä näe mitään, te otatte kuvan? Mä teen sitä aina, usein ja kaikkialla!
The big five! Noi kaikki kulkee mulla nykyisin aina kädessä! Nompparit, rukousnauha ja Janitan antamat korut.
Mun ainoa ostokseni olivat noi lasit. Piti lähteä Viroon asti, että sai jotakin ostettua Accezoriesta (miten ihmeessä se kirjoitetaan?). Noi on sellaset vähän 50-lukutyyppiset, vaikka kuvassa siltä näytäkään. Mulle tuli ihan Audrey Hepburn fiilis noi päässä! Hintaa 9,80€
Paluumatkalla me ajettiin vähän niinkun ylämäkeen, joka yhtäkkiä nostettiin ylös. Kaikki vaan kilju ja huus kun ne varmaan luuli, että the ship'll sink!
Tajusin, että olen nuori! Vau.
Herkkujaa! Hibbi-suklaata, oli ihan pakko ostaa. Ton sipsipussin päällä on tarpeeksi arveluttava värisiä tictoceja ja olen suunnattoman iloinen noista vohveleista! En ole nähnyt oikein Suomessa pitkään aikaa vohveleita, joita rakastan ja saan niitä aivan liian harvoin, koska meijän vohvelirauta on sanonut sopimuksensa irti!
Jouduttiin odottelemaa aika kauan laivaan pääsyä ja sieltä pois pääsyä ja vaikka mitä muuta. Tylsyydeltä mut pelasti Sinkkuelämää-kirja, jonka ostin maanantaina neljällä eurolla. Hyvä!
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Poika, joka elää hetkessä
Heeisuun!
Det har varit en häftig dag! Jag har gjort massor av spännande saker. I morgon promenerat jag till gamla skolan och skrev en bra berettelse. Jag har också städat. Vi gick på bio med Essi att se den ny Harry Potter-filmen. Jag gillade! Harry är pojken som lever i ögonblicket.
Noniin, siinä on nyt harjoitettu vieraita kieliä päivän tarpeiksi! Huomenna matkaan kohti Viroa, joten sitäkin osastoa sietäisi harjoitella. Tere! Teretulemast! Koostis meinaa muuten sisältöä. Näin olen mehupurkeista oppinut.
Tosiaan! Rikoin lomalakeja ja heräsin jo kello seitsemältä. (Oletteko huomanneet, että usein päivä alkaa heräämisestä? Se on epäkohta) Vedin kuteet niskaan (mulla oli aivan pakottava tarve käyttä tuota ilmausta) ja lähdin käyskentelemään ympäriinsä (tänään taitaa olla eriskumallisten sanojen päivä). Päädyin vanhan koulun pihalle, jossa kirjoitin kymmenen sivua muistikirjaani upeaa kertomusta, joka tulee varmasti olemaan jonakin kauniina päivänä best seller-listojen kärjessä. Tai sitten sitä myydään jossakin nuhjuisessa Killen kirjat - nimisessä putiikissa kolmen euron tarjouskorissa. Takakannessa on teksti: Lupaavan nuoren kirjailijan kaunis ja elämääpursuava teos tytöstä, joka ei erottanut amppelia pensaasta. Lue ja vaikutu, jatkoa on luvassa.
Mutta kuten arvata saattaa, ei mitään jatkoa tule koskaan. Jos kirja ei myy ja kolikot eivät virtaa kustannussetien kirstuihin, on se kirjailijanuran loppu. Jäljelläolevat elinvuoteni yritänkin saada jotakin aikaiseksi, mutta tuotosten taso on sen verran haperoa, että ajaudun umpikujaan, käännyn buddhalaiseksi, alkoholisoidun ja kuolen lopulta 47-vuotiaana kun joudun keskelle ampumavälikohtausta.
Siitä tulee tietenkin suuri uutinen. Lööpit kuuluttavat sitä, kuinka kirjailija Jessiina von Krilli (olisipa muuten mahtipontinen nimi!) ammuttiin kylmäverisesti kuoliaaksi Koop Arposen pojan toimesta. Ainoa julkaistu kirjani (siis juuri se, jota tänä aamuna aloitin) halutaan tapahtuneen johdosta ostaa, joten Killeln myyntiluvut kääntyvät hurjaan nousuun. Kille, ole kiitollinen, turvasin juuri eläkepäiväsi!
Okei, eksyin vähän sivupoluille, mutta kuvitelkaa, kuinka yksi kävelylenkki voi noinkin kohtalokkaalla tavalla koitua kohtaloksi! Mielenkiintoinen tulevaisuusnäkymä, se on todettava.
Aivan! Palasin kotiin ja siivosin. Imurointia ja sen sellaista. Pesin hammasharjalla kylppärin lattiaa ja se vasta olikin antoisaa puuhaa! Ilta mennä humpsahti siinä kun näin Essin pitkästä aikaa. Menimme katsomaan Harry Potter-elokuvan, joka oli mielestäni positiivinen yllätys. Kaksi viimeistä osaa yrittävät selvästi korvata sitä minkä Puoliverinen Prinssi hajoitti ehkä ikuisiksi ajoiksi. (se elokuva oli silkkaa tuskaa!) Harry Potter on totisesti poika, joka elää. Vielä varmemmin hän on kuitenkin Poika, joka elää hetkessä. Ei siinä paljoa aikailtu ja mietitty kun Voltsukan kanssa kaulailtiin ja lenneltiin pitkin Tylypahkan tiluksia.
Nyt on kai virallisesti lapsuus loppu. Ei voi mitään, oli mukavaa! Soitellaan! ( Oisko muuten vähän siistiä, jos vois soittaa itselleen tietyn ikäisenä?
"0 100 100, miten voin auttaa?"
"Porsche ja haluaisin soittaa 7-vuotiaalle Jessiinalle"
Aika khuul!)
Det har varit en häftig dag! Jag har gjort massor av spännande saker. I morgon promenerat jag till gamla skolan och skrev en bra berettelse. Jag har också städat. Vi gick på bio med Essi att se den ny Harry Potter-filmen. Jag gillade! Harry är pojken som lever i ögonblicket.
Noniin, siinä on nyt harjoitettu vieraita kieliä päivän tarpeiksi! Huomenna matkaan kohti Viroa, joten sitäkin osastoa sietäisi harjoitella. Tere! Teretulemast! Koostis meinaa muuten sisältöä. Näin olen mehupurkeista oppinut.
Tosiaan! Rikoin lomalakeja ja heräsin jo kello seitsemältä. (Oletteko huomanneet, että usein päivä alkaa heräämisestä? Se on epäkohta) Vedin kuteet niskaan (mulla oli aivan pakottava tarve käyttä tuota ilmausta) ja lähdin käyskentelemään ympäriinsä (tänään taitaa olla eriskumallisten sanojen päivä). Päädyin vanhan koulun pihalle, jossa kirjoitin kymmenen sivua muistikirjaani upeaa kertomusta, joka tulee varmasti olemaan jonakin kauniina päivänä best seller-listojen kärjessä. Tai sitten sitä myydään jossakin nuhjuisessa Killen kirjat - nimisessä putiikissa kolmen euron tarjouskorissa. Takakannessa on teksti: Lupaavan nuoren kirjailijan kaunis ja elämääpursuava teos tytöstä, joka ei erottanut amppelia pensaasta. Lue ja vaikutu, jatkoa on luvassa.
Mutta kuten arvata saattaa, ei mitään jatkoa tule koskaan. Jos kirja ei myy ja kolikot eivät virtaa kustannussetien kirstuihin, on se kirjailijanuran loppu. Jäljelläolevat elinvuoteni yritänkin saada jotakin aikaiseksi, mutta tuotosten taso on sen verran haperoa, että ajaudun umpikujaan, käännyn buddhalaiseksi, alkoholisoidun ja kuolen lopulta 47-vuotiaana kun joudun keskelle ampumavälikohtausta.
Siitä tulee tietenkin suuri uutinen. Lööpit kuuluttavat sitä, kuinka kirjailija Jessiina von Krilli (olisipa muuten mahtipontinen nimi!) ammuttiin kylmäverisesti kuoliaaksi Koop Arposen pojan toimesta. Ainoa julkaistu kirjani (siis juuri se, jota tänä aamuna aloitin) halutaan tapahtuneen johdosta ostaa, joten Killeln myyntiluvut kääntyvät hurjaan nousuun. Kille, ole kiitollinen, turvasin juuri eläkepäiväsi!
Okei, eksyin vähän sivupoluille, mutta kuvitelkaa, kuinka yksi kävelylenkki voi noinkin kohtalokkaalla tavalla koitua kohtaloksi! Mielenkiintoinen tulevaisuusnäkymä, se on todettava.
Aivan! Palasin kotiin ja siivosin. Imurointia ja sen sellaista. Pesin hammasharjalla kylppärin lattiaa ja se vasta olikin antoisaa puuhaa! Ilta mennä humpsahti siinä kun näin Essin pitkästä aikaa. Menimme katsomaan Harry Potter-elokuvan, joka oli mielestäni positiivinen yllätys. Kaksi viimeistä osaa yrittävät selvästi korvata sitä minkä Puoliverinen Prinssi hajoitti ehkä ikuisiksi ajoiksi. (se elokuva oli silkkaa tuskaa!) Harry Potter on totisesti poika, joka elää. Vielä varmemmin hän on kuitenkin Poika, joka elää hetkessä. Ei siinä paljoa aikailtu ja mietitty kun Voltsukan kanssa kaulailtiin ja lenneltiin pitkin Tylypahkan tiluksia.
Nyt on kai virallisesti lapsuus loppu. Ei voi mitään, oli mukavaa! Soitellaan! ( Oisko muuten vähän siistiä, jos vois soittaa itselleen tietyn ikäisenä?
"0 100 100, miten voin auttaa?"
"Porsche ja haluaisin soittaa 7-vuotiaalle Jessiinalle"
Aika khuul!)
Kirsu!
Sumerlaista kuvakirjoitusta.
Yritin olla oman elämäni Amelie. Amelie ei toki kuvannu kenkiään. Tämä on tosi henkinen juttu.
Kuvassa raparpaaperi!
Hempeää!!!
Se on taidetta lapset, taidetta!
Amelie
Ihmeitä tapahtuu! Mä oon toukokuusta lähtien etsinyt aktiivisesti Amelieta, siitä yksinkertaisesta syystä, että olen halunnut nähdä sen. Olen kaivanut kaikki mahdolliset kaupat, jossa myydään leffoja ja muutamassa vuokraamossakin käynyt. Nyt vihdoin, pitkän ja piinallisen etsinnän jälkeen löysin sen! Olin tällä kertaa Kodin Ykkösessä ja varmaan 20 minuuttia jo etsinyt ja olin jo lähdössä pois. Päätin katsoa yhden hyllyn vielä uudestaa na ja sieltähän se sitten löytyi! Aijai, mikä tunne! Olihan se illalla pakko heti katsoa ja oli kyllä ihan maineensa veroinen! Ihana ja varmasti kaunein elokuva, jonka olen ikinä nähnyt. Jäi kyllä hyvä mieli! Katsokaa ihmiset ja valaistukaa! Nyt vaan tuli hillitön tarve opiskella Ranskaa!
Bonjour, ou, merci, amour! Le petit prince!
Siinä kaikki mitä osaan Ranskaksi, tästä on suunta vain ylöspäin!
Bonjour, ou, merci, amour! Le petit prince!
Siinä kaikki mitä osaan Ranskaksi, tästä on suunta vain ylöspäin!
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
What you have in mind
Heipsuun!
Aamu alkoi hyvin, niinkuin kaikki aamut kun herää omasta spesiaalista parvekesängystä, joka näyttää tältä. Huomatkaa hei mun ihana hyljetyynyliina, jonka olen saanut kuusivuotiaana joululahjaksi! Ulkona tulee aina nukuttua hyvin, vaikka siellä kuuluukin kaikenlaista. Satoi ja joku ajoi varmaan 1000km/h meijän talon ohi. Luulin et tuli sota tai jotain kun se ääni oli niin kova. Näin taas levottomia unia, joista ei oikein muista mitään oleellista aamulla. Olin ilmeisesti ostamassa asuntoa ja liityin jonkun oudon yhteisön jäseneksi, sen sentään muistan. Muuten musta tuntuu, että joku hiippaili meijän pihalla yöllä, koska yhtäkkiä meijän pihavalot sytty keskellä yöllä ja niissä on joku liiketunnistussysteemi. Aika pelottavaa, kukahan se oli?
Today's me. Äidin vanha mekko, tykkään : ) Mun kiharanutturasta tuli muuten aika muhkea.
Huomatkaa tuolla taustalla tuo kyltti, jossa lukee: SMILE - it confuses people.
Tänään tie vei Jumboon.
Nämä kengät olivat Dinskosta...
... huikeaan hintaan. Aika jännä muuten, että noi samat kengät mustana maksoivat 19.90€. Mun mielestä toi on ainakin kiva väri ja sopii sen takin kanssa, jonka ostin viimeksi kun olin Jumbossa.
Housut Zarasta 25,95€
Olen aika pitkään haaveillut tollaisista sinisistä kangashousuista ja nyt ne sitten löytyivät ja vielä suhteellisen halvalla!
Äidillä oli sellainen idea, että mun rippijuhlissa tarjoittaisiin macaronleivoksia. Käytiin hakemassa Stockalta testipaketti, oli hyviä ja tosi veikeän näköisiä!
Sit mä sain vielä suklaamanteleita. Suklaa oli pahaa, mutta toi pupu söpö : )
Meidän marjasato oli ihan huomaamatta kypsynyt! Noita punaviinimarjoja tuli aika paljon ja mustiakin joku seitsemän : ) Aika hyvin...
Rompsukka!
Talvi keskellä kesää. Var är näsan?
Olisiko suihkun paikka?
Aina yhtä iloinen. Olisi pitänyt saada videolle kun me leikittiin piilosta. Ropse juoksi ja hyppi kuin joku sankarikoira jossain leffassa. Melkein lensi. No, mutta onhan se aika sankari!
Mahtavilla kasvintunnistustaidoillanikin uskallan väittää, että kyseessä on maitohorsma. Oikaskaa minua toki!
Näyttää ihan sudelta.
Ollaan niin hyviä kavereita, että voidaan lainata toistemme hiuskoristeita!
Leikin vähän koirankouluttajaa ja Roope totteli tosi hyvin, vaikka en ole pitkään aikaan treenannut sen kanssa. Seuraaminenkin sujui paremmin kuin ikinä. Miten niin vanha koira ei opi uusia temppuja? (Roope ei kyllä ole vanha, mutta ei silti ihan pentukaan) Tässäkin hän on oppinut poseraamaan niin hienosti!
Paras marjasato varmaan ikinä oikeasti! Ja en edes kerännyt kaikkia. Toi ei näytä paljolta, mutta sitä se on!
Aah, patonkia. Oisin halunnut leikkiä ranskalaista ja kävellä ympäriinsä patonki olalla, mutta Äiti kielsi sen. Huomaatteko kuinka mun luovuutta rajoitetaan brutaalisti? No, sain ainakin hyvän iltapalan.
Aion vielä jatkaa iltaa hesarin parissa. Ihan hirveä oikeasti toi Norjan juttu, perehdyn nyt siihen oikein kunnolla.
Ja viihteellisestä puolesta vastaa tänään Narnia loppuminuutit!
Rakastan tota leffaa! Pitäis lukea ne kaikki kirjat jossain välissä, viisi olen jo niistä joskus lukenut. Ja Hyvät yöt vaan kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)