pois normielämästäni ja oikeasti opiskelin tänään.
Lisäksi karkasin taas katsomaan tätä maailman hulvattominta videota sokerioravista. En tiedä miksi, mutta nauran aivan älyttömästi. There is no such a thing as too many sugar glider flights. Maanantain mantsantunnin avarasta luonnosta tämä jäi päälle. Hyvä, että jäi. Nauru tekee hyvää.
Hyviä karkauspäiviä kaikille. Olen iloinen, koska huomenna on kevät ja huomenna on Kallio. Sitä ennen kuitenkin aion nähdä ihania unia. Tai sitten sellaisia kuin viime yönä. Mut pakotettiin syömään linnun silmä (aivan, mitä tämä on??). Aamulla katsoin unikirjasta mitä se tarkoittaa. Siellä sanottiin, että silmä on sielun peili. Silmä kuvastaa sielua. Ja mä söin ilmeisesti sen sielun. Mitähän tämä taas kertoo minusta?
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Elämä voi muuttua
Ihastuin aloituskuvaan.
Video loppuu kesken, mutta tuli siinä kaikki oleellinen sanottua. "Tykkään tosi paljon" tuli sanottua monen monta kertaa. Kiitti vielä Janitalle näistä!
Vanha huoneeni kuvassa... räjähdyksen jäljiltä, vaikka siivosin sen just, mutta eisemitään, kohta se rempataan!
P.S. Sain paljon enemmänkin eilen näitä vaatteita, mutta postailen niistä sitten ensi viikon puolella, jos mitenkään ehdin!
Tykkäättekö muuten ihmiset videoista?
En oo kuollu
Mulla on ollut aivan tajuttoman kiva elämä tässä nyt nämä muutamat päivät! Paitsi välillä. Välillä on ollut ihan tajuttoman epäkivaa, mutta näille välihetkille on naurettu jälkikäteen, koska ne on sisältäneet mm. tajuttomia bussitapahtumia.
Hiihtolomaviikon tavoitteet mulla oli aikalailla selvät:
Nuku.
Tee koulujuttuja ja hakemukset loppuun.
Näe kavereita.
Viimeisen olen toteuttanut kyllä erityishyvin, mutta noi muut on vähän tai vähän enemmän jääneet. No, onneksi on vielä ilta aikaa tehdä mitä haluaa! Tai tässä tapauksessa mitä on pakko. Kaksi koetta (luin kaksi lausetta fysiikkaa!!!), terveystiedon essee, enkun aine ja ne sata muuta juttua, jotka muistan liian myöhään.
Keskiviikkon aamu oli panostusta, kun kyselin suositusten perään ja kirjottelin vähäsen niitä hakemuksiakin. Illalla lähdettiin käymään Monan, Vivianin, Heidin, Sakarin ja Larin kanssa käymään messussa, että saatais noi isoskoulutukseen kuuluvat messut käytyä. Tätä edelsi bussisähellys, joka oli kuitenkin semisti hassu, koska ehdittiin täydellisesti siihen kasiseiskaan vaikka muuta luultiinkin. Illalla hengailtiin mäkissä ja huomasin kuinka juusto onkaan noussut ainoaksi ja oikeaksi:
"Moi, mä otan yhen normaalin hampurailaisen"
"Ai, juuston siis?"
"Eikun ihan vaan normaalin"
Mun outo talvijäätelövillitys jatkui. Jotkut huuteli Jessiinaa mäkin parkkipaikalla, mutten nähnyt keitä ne oli, koska mulla ei ollut laseja ja suuresti häiritsi mua.
Torstaina olin töissä. Lajittelin kelloja ja aakkostin. Kuuntelin radiota ja join kaakaota. Oli jees, mutta väsynyt olo sillätavalla ainakin lievästi. Koska viisi tuntia unta. Illalla Amppari tuli meille hengailemaan. Again, ligrettoa (uusi riippuvuus) ja singstarin laulelua. Poika saunoi ja oli ohikiitävää. Jubailtiin vähäsen kunnes oli aika taas mennä nukkumaan ja valmistautua tulevaan työpäivään.
Torstaina taas työskentelin. Seitsemän ja puoli tuntia nimilappujen lajittelua. Onko outoa, että se oli mun mielestä oikeasti kivaa?
Perjantai oli osittain unelmien päivä ja osittain maailman kamalin päivä. Tapahtui koko ajan pieniä katastrofeja, toi laatikkojuttu esim. Ja se, että onnistuin jotenkin ihmeellisesti myöhästymään KAKSI kertaa bussista numero 61, vaikka olin ihan ajoissa paikalla. Asiaan liittyi heilautus, joka ei ollut ilmeisesti kunnollinen tai ei heilautus ehkä ollenkaan, paniikkijuoksu väärään suuntaan, sitten toiseen väärään suuntaan ja tajuaminen, että bussi meneekin eteenpäin, eikä käänny ensinkään, käveleminen asemalle tajuten, että oho, siinähän se toinenkin bussi pärähti ohitse. Lisäksi onnistuin hajottamaan jotenkin takkini vetoketjun ja siinä sitten kymmenen minuuttia sitä yritin saada väkisin auki, koska se jäi kiinni just siitä kaikkein kriittisimmästä kohdasta, että sitä ei enää saisi pois päältä.
Mutta se katastrofeista, nyt niihin kivoihin juttuihin!
Työpäivän jälkeen musta tuntui, että tulen hulluksi, jos jään vielä hetkeksikin kotiin (musta on tullut aivan tajuttoman levoton, en pysy paikoillani ja ahdistun jos joudun pysymään). Illaksi ei ollut mitään suunnitelmia (yleensä mun perjantai-illoille on sama, mutta niin huikea kaava: alkuilta kotihengailua, sitten kirkolle, mutta hiihtolomalla there was no kirkko) ja en halunnut kotonakaan hengailla, joten lähdin hetken mielijohteesta flamingoa kohti eläviin kuviin. Matkalla tapahtui tuo bussihärdellikin. Pääsin kuitenkin lopulta perille ja menin ensimmäiseen elokuvaan, mikä sattui alkamaan. Kulman pojat oli kyseessä, minuuttia ennen alkua sinne ehdin. En olisi uskonut, mutta tykkäsin siitä paljonkin. Kaikki levottomuus katosi kun sai nauraa luvattoman huonolle huumorille.
Just kun olin päässyt istumaan, mulle tekstattiin parinkin tyypin toimesta, että illalla olisi sittenkin kirkkoilua luvassa. Suuntasin siis leffasta kirkolle hengailemaan, pelailemaan korttia (surprise?) ja katselemaan bilistelyä.
Lauantaina mun piti vaan käydä viemässä Frendien kolmoskausi Monalle lainaan, mutta jäinkin Monalle hengilemaan, kuuntelemaan ihanaakin ihanampaa Olly Mursia ja suunnittelemaan Essexin ja Lontoon matkaa, joka me toteutetaan heti kun täytetään 18. Heidikin liittyi seuraan. Ilta meni Putousta katsellessa (Leenaa on hirrveeen hirrveen kiva matkia, mutta voi usko, kun olet sinäkin niin hintava pappi!), hengailessa ja korttia pelailessa.
Kyllä sitä vaan heti huomaa, että kuka on Essexistä!
Hiihtolomaviikon tavoitteet mulla oli aikalailla selvät:
Nuku.
Tee koulujuttuja ja hakemukset loppuun.
Näe kavereita.
Viimeisen olen toteuttanut kyllä erityishyvin, mutta noi muut on vähän tai vähän enemmän jääneet. No, onneksi on vielä ilta aikaa tehdä mitä haluaa! Tai tässä tapauksessa mitä on pakko. Kaksi koetta (luin kaksi lausetta fysiikkaa!!!), terveystiedon essee, enkun aine ja ne sata muuta juttua, jotka muistan liian myöhään.
Keskiviikkon aamu oli panostusta, kun kyselin suositusten perään ja kirjottelin vähäsen niitä hakemuksiakin. Illalla lähdettiin käymään Monan, Vivianin, Heidin, Sakarin ja Larin kanssa käymään messussa, että saatais noi isoskoulutukseen kuuluvat messut käytyä. Tätä edelsi bussisähellys, joka oli kuitenkin semisti hassu, koska ehdittiin täydellisesti siihen kasiseiskaan vaikka muuta luultiinkin. Illalla hengailtiin mäkissä ja huomasin kuinka juusto onkaan noussut ainoaksi ja oikeaksi:
"Moi, mä otan yhen normaalin hampurailaisen"
"Ai, juuston siis?"
"Eikun ihan vaan normaalin"
Mun outo talvijäätelövillitys jatkui. Jotkut huuteli Jessiinaa mäkin parkkipaikalla, mutten nähnyt keitä ne oli, koska mulla ei ollut laseja ja suuresti häiritsi mua.
 |
| Hippy and Happy. |
 |
| Tunika: GT Farkut: Only |
 |
| Mun superkuulokeet, joita käytin kaiuttimina (laitoin musan täysille) kunnes tajusin, että OHO, tätä radiotahan voi kun voikin kuunnella ihan vaan kännykän kaiuttimen kautta. Aina oppii uutta. |
 |
| Kahvia, hyi. |
 | |||||||||
| Hame: Monki, Paita: GT, Hiuskukkanen: H&M |
 | |
| Elämäni kuin elokuvissa: Pahvilaatikon pohja petti ja lopputulos oli tämä |
Mutta se katastrofeista, nyt niihin kivoihin juttuihin!
Työpäivän jälkeen musta tuntui, että tulen hulluksi, jos jään vielä hetkeksikin kotiin (musta on tullut aivan tajuttoman levoton, en pysy paikoillani ja ahdistun jos joudun pysymään). Illaksi ei ollut mitään suunnitelmia (yleensä mun perjantai-illoille on sama, mutta niin huikea kaava: alkuilta kotihengailua, sitten kirkolle, mutta hiihtolomalla there was no kirkko) ja en halunnut kotonakaan hengailla, joten lähdin hetken mielijohteesta flamingoa kohti eläviin kuviin. Matkalla tapahtui tuo bussihärdellikin. Pääsin kuitenkin lopulta perille ja menin ensimmäiseen elokuvaan, mikä sattui alkamaan. Kulman pojat oli kyseessä, minuuttia ennen alkua sinne ehdin. En olisi uskonut, mutta tykkäsin siitä paljonkin. Kaikki levottomuus katosi kun sai nauraa luvattoman huonolle huumorille.
Just kun olin päässyt istumaan, mulle tekstattiin parinkin tyypin toimesta, että illalla olisi sittenkin kirkkoilua luvassa. Suuntasin siis leffasta kirkolle hengailemaan, pelailemaan korttia (surprise?) ja katselemaan bilistelyä.
 |
| Naapurin katolla oli lumipitsiä. |
 |
| Janita gave it to me. Ei toimi. Haittaaxe? No ei haittaa, se on kiva. |
 |
| I ♥ Vienna. Not anymore. |
 |
| Tän kanssa me vallotettaan Essex! |
 |
| Löysin harmaata kynsilakkaa ja tykkään siitä. En ole mikään kynsitaitelija tosiaankaan, mutta PEACE! |
 |
| Arska-Mona, kesä tulee! |
 |
| Mun tupsu vaan kasvaa kasvamistaan! |
Kyllä sitä vaan heti huomaa, että kuka on Essexistä!
torstai 23. helmikuuta 2012
Hiihtoloma, mä silti vaan soutelen.
 | |||
| Muutuin (melkeen) blondiks... haittaakse? |
Heissuliveissuli! Laitan hiihtolomapostauksia vähän osiin, ettei ihan vallan riistäytyisi tää homma käsistä. Loma on ollut asiallinen ja muikea. Flow on ollut korkeella ja koko ajan on tehnyt mieli soudella.
Viikonloppu meni nopsasti teatterilla. Niin kuin joskus kerroinkin jo. Kerroinpa uudestaan. Olin taas mies. Sunnuntaina teatterin jälkeen menin Essille yöksi. Pidettiin Saw-maraton, katottiin 2,3 ja 4 saweista. Ne on jotain aivan järkyttävää, mutta samalla niin ylifiksusti tehty, että on vaan pakkko kattoo eteenpäin. Tulee kyllä semisti paha olo. Varsinkin kun yrittää syödä samalla. Luvattiin, että katotaan ens kerralla jotain vähän kivempaa!
 |
| Baagelii, kaakaoo ja herkkurahkaa. Syö ja katso kun sikoja pilkotaan. Mutta oli mahtavat leffaeväät! |
 | ||||
| Onks Saw niinkun saha vai see-verbin imperfekti? |
Hubaa oli.
Niinkuin Esmaellen kanssa aina on!
Pelattiin ligrettoo. Jubailtiin.
Nukuttiin. Ja oon ihan varma että mun lakana vaihto yön aikana väriä.
 |
| Esma goes pulkkamäki! |
 |
 | ||||||
| Kotona mua odotti iloinen koira! | ' |
Ja miksei!
Ja miksi ihmeessä ei!
Ole keksitty mitään parannuskeinoa, jos hajuaisti on mennyt? Huononäköisille on silmälaseja, huonokuuloisille kuulolaitteita! Mutta huonohajuisille (hyvä sana, khuul) ei ole mitään! Teen asiaan vielä muutoksen ja pokkaan Nobelin tästä hyvästä!
 | |||||||||
| Yritin olla kesä keskellä talvee. |
 |
| Paparazzi. Tykkäättekö muuten kun nyt nää kuvat on isompia kun muokkailin vähän tota ulkoasua? |
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| Oli vähän niinkun PAKKO ottaa peilikuva kun sovin niin hyvin sisustukseen! |
 |
| Prinsessa-Mona! |
 | ||
| Es-Lila, jos osaa oikeen kattoo. Nauratti. Haluun muuttaa ESsexiin! Hheheheh. |
Soudelkaa ja seurailkaa
Seurailkaaa bloglovinilla mua!
täällä
Törkeää mainostusta. Kertakaikkiaan.
Tässä ei selvästikään ollut ideaa. Paitsi saada teidät tietoisiksi tuosta bloglovinista! Ja muistella nostalgisesti menneitä. Ihailen muuten miten valkoiset noi kengät oli joskus! Ja muuten, tuntuu että 30 on jonkilainen hieno raja blogin seuraajissa, joten voisin tässä sanoa, että se on pärähtänyt rikki. Ihme sinäänsä, koska en ole tästä oikein ikinä kenellekään kertonut, vaan olette löytäneet tänne omin neuvoin. Kiitän kaikkia. Muistakaa kellukkeet, ettette huku maailman myrskyäviin vesiin!
Pidän tästä.
täällä
Törkeää mainostusta. Kertakaikkiaan.
 | ||||||
| Hengailin karvattomien karhukavereiden kanssa. Joskus vuonna nakki. |
Tässä ei selvästikään ollut ideaa. Paitsi saada teidät tietoisiksi tuosta bloglovinista! Ja muistella nostalgisesti menneitä. Ihailen muuten miten valkoiset noi kengät oli joskus! Ja muuten, tuntuu että 30 on jonkilainen hieno raja blogin seuraajissa, joten voisin tässä sanoa, että se on pärähtänyt rikki. Ihme sinäänsä, koska en ole tästä oikein ikinä kenellekään kertonut, vaan olette löytäneet tänne omin neuvoin. Kiitän kaikkia. Muistakaa kellukkeet, ettette huku maailman myrskyäviin vesiin!
Pidän tästä.
Kahden kesken keskellä järveä
 |
| Ota kuva kun mä liftaan! Oho, auto. |
 | |||
Oispa kesä! Että voisit soudellaaaaaa!
Huomenna postaan kunnolla. Tai ehkä sittenkin vaan ihan tietokoneella. Hehheh.
Myöhäismuokkaus: unohdin 10 faktaa
1. En ole ikinä nähnyt yhtäkään James Bond-elokuvaa. 2. Pidän Radio Sputnikista 3. Pariisi kutsuu mua ensi kesänä ja Kööpenhamina ja Berliiin 4. Olen aika eloisa, jos sille päälle satun 5. Uskon positiivisen ajattelun voimaan 6. Haluaisin astetta tummemmat hiukset 7. En ole ikinä käynyt kampaajalla 8. Rakastan sitä, jos ihmisillä on hauskoja Facebook-päivityksiä 9. Haluaisin kokeilla laskettelua 10. Menen ensi viikolla KaLuun.
1. En ole ikinä nähnyt yhtäkään James Bond-elokuvaa. 2. Pidän Radio Sputnikista 3. Pariisi kutsuu mua ensi kesänä ja Kööpenhamina ja Berliiin 4. Olen aika eloisa, jos sille päälle satun 5. Uskon positiivisen ajattelun voimaan 6. Haluaisin astetta tummemmat hiukset 7. En ole ikinä käynyt kampaajalla 8. Rakastan sitä, jos ihmisillä on hauskoja Facebook-päivityksiä 9. Haluaisin kokeilla laskettelua 10. Menen ensi viikolla KaLuun.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Yksi lukuisista älyvapaista kanoista vain,
Mun elämästä ei ole kuulunut aikoihin. Täällä blogissa. Mun viikko on kuitenkin ollut hyvin elämää täynnä. Mahtavia pieniä ja aivan mielettömän isoja (ainakin mun mittapuulla) hetkiä.
Keskiviikkona vietettiin ystävänpäivää (ja ainakin mä vietin salaa Kanadan lipun päivää. Essi oli sitä mieltä, että Kanadalle ei ole lippua) Essin ja Ainon kanssa. Repäisimme ja suuntasimme vihdoinkin kohti Pizza Linea, joka on siis tuossa aivan lähistöllä sijaiseva ennen kioskina toiminut pizzeria. Olin hyvä ihminen, söin kasvispitsaa. En jaksanut kyllä kokonaan, mikä oli hyvin kummallista. Jutustelimme ja melkein pyörryimme, koska oli kuuma. Teki mieli työntää pää hankeen. Mutta koska industrial emmissions, en sitä tehnyt.
Mentiin odottamaan bussia. Oli villiä. Mulla on päättymätön rehausolo ollut päällä.
Jatkoin matkaa Monalle, missä kuunneltiin Pikku G:tä ja pelattiin ylläripylläri ihan korttia. En ollut enää Lännen nopein, vaan idän hitain. Vähän kuin Anna Puu. Mona on kyllä ylimukava! Tuli jäätelöolo. Piti lähteä kauppaan. Vaaralaan. Koska muualle on pitkä matka. Vaaralaan ei. Kaikki tiet vievät Vaaralaan. Paitsi mun tie. Se vei Janitan ja Jussin asunnolle, jossa oli tapahtunut melkoista edistystä viime kerrasta. Pyörittiin siellä hetkinen. Mietittiin, että miten pitkä takki voi olla. Mietittiin voiko tähtitaivas olla musta. Remonttikin voi olla syvällistä.
Torstaina oli ihan mieletöntä. Tajusin että olen muuttunut ihan hirmuisesti. Matikantunnillakin vaan lauloin. Sijainen oli pöpi, siksi. Ei se edes sanonut mitään. Sanoi vaan, että ensin kerrotaan kahdella ja sitten jaetaan kahdella. Onko siinä muka mitään järkeä? No ei. Mutta ehkä en tykkää matikasta, koska se on niin järkevää. Ja mä en enää aina ole. Sain muuten elämäni huonoimman numeron kokeesta (pistarista on tullut huonompi) matikan kokeesta. 8-. Ja en ole varmaan koskaan ole ollut mistään numerosta niin iloinen! Koska odotin kutosta.
Hyppelin ala-asteella (tällä kertaa ihan meijän koulun) ja liimasin Jani-Petteriä oveen, vaikka olisin mieluummin liimannut sen toisella puolella olleen Queenin. Oli oppilaskunnan kokous. Ja liikantunti, jolla ei varsinaisesti liikuttu. Oli englannin koe. En tiennyt melusaasteesta. Arvasin sen.
Illalla meillä oli ystävänpäivädisco! Minä ja moni muu oli aika paljon nähnyt vaivaa sen eteen, joten oli vähän turhauttavaa, kun porukka sano, ettei ole tulossa sinne, koska "se on kuitenkin ihan lame". No eipä ollut! Vaikka alkuilta menikin ihan vaan työn merkeissä (erittäin kivan työn = istu aulassa ja tarkkaile ihmisiä, lempipuuhani) lähti meno heti parempaan suuntaan, kun pääsin tanssahtelemaan! En ole pitkään aikaan tanssinut kunnolla ja oli ihan mielettömän kivaa! Muikeaa.
Siis koulun disco ja näin kivaa! Huhhuh. Mulla oli ihan whiuuolo! Ja superkiva. Kiitän kaikkia discolaisia!
Perjantaina meillä oli liikuntapäivä. Olin tosi iloinen mahdollisuudesta mennä Sotungin lukioon katsomaan wanhoja, koska olin vielä vähän puolikuntonen, mun äänenmenetystaudin jäljiltä. Siellä me sitten katseltiin kauniita mekkoja ja tansseja. Odotan ihan innolla jo ysitansseja, että päästäisiin tekemään joku kiva oma tanssi niitä varten ja ihan vaan senkin takia, että pääsen leikkimään, että olisin Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta ja tanssahtelisin 1800-luvun maisemissa. Ei mulla kyllä ole paria. Mutta se ei ole ongelma. Ainakaan toivottavasti.
Mun mielestä oli paljon kauniimpia pukuja liikkeellä kuin olen nähnyt koskaan aikaisemmin. Ajattelin ,että olisi makeeta ostaa ihan vaan sellainen upea wanhojen mekko ja käyttää sitä ihan normaalisti joku päivä. No, Janitan wanhojenmekko on jossakin vielä meillä, että joku päivä laitan sen sitten päälleni : )
Koulun jälkeen Sube oli saanut hommattua Lauran, Bertonin, Ronnien, itsensä ja mut Hesarin haastatteluun aiheesta nuorten sosiaalisen median käyttö. Siinä sitten juteltiin facebookista. Aihe oli ainakin hyvin tuttu, mutta kysymykset vähän outoja. No, tän päivän lehdessä pitäisi se juttu jo olla, että odotelkaa vaan, kun se sieltä postiluukusta putkahtaa!
Mun keskiviikkoinen jäätelöhalu saatiin sammutettua haastettelutuokion jälkeen. Söin pakkasessa jäätelöä seuranani Sube ja Laura. Oli mukava jutella. Ja nauraa. Ihan kuin olisi kuulunut johonkin seurapiiriin: aamulla tanssiesitystä katsomassa, iltapäivällä haastattelussa.
Ja illalla kirkossa. Taas vaihteeksi. Juttelin ihmisille ja pelasin korttia. Niinkuin aina. Mutta se on niin mukavaa. Hävisin kortinpeluussa. Ei haitannut. Perjantai muuten selvensi mulle sanonnan "catch the bus" koska juostiin kahdesti hirveässä paniikissa Vivianin ja Sakarin kanssa bussia kiinni. Ja meinasin koko ajan kaatua. Mutta en kaatunut. Niillä kerroilla. Päivällä kyllä kaaduin kahdenkymmenen metrin matkalla kolmesti. Essillä oli ainakin hauskaa. Ihanaa huomata, että mulla on niin mahtavia kultaisia ystäviä, jotka jäi odottamaan mua kun myöhästyin minuutilla bussista. Olin ihan otettu! (Tää ei siis liittynyt niihin catch the bus - busseihin)
Tänään (tai eilen, koska en osaa mennä ajoissa nukkumaan ja on jo sunnuntai) heräsin iloisesti jo yhdeksältä, koska kaheltatoista alkoi teatteriharjoitukset. Paitsi, että eipäs alkaneetkaan. Vernissalla ihmeissäni pällistelin, kun siellä ei ollut ketään muita ja kalenteristani tarkastin ajan. Tajusin, että ohhoh, kahdeltahan tämä vasta alkaakin. Iskä tuli onneksi hakemaan mut kotiin kun oli vielä siinä lähistöllä pyörimässä. Menin kyllä sitten pari tuntia myöhemmin ihan niihin oikeisiin treeneihin. Olin taas mies. Miehinen mies. Parta ja kaikkea. Kun osani näytelmässä oli ohitse, etsin äänitehosteita ja kuuntelin sammakoiden kurnutusta.
Kotona lauloin singstaria (ääni ei kyllä vieläkään tykännyt.) Katsoin Putousta, jossa suureksi riemukseni sanottiin joviaali ja siivosin monta tuntia huoneitani. Ei ne vieläkään ole täysin siistejä. Mutta löysin 7 hanskat, puuterin ja aurinkopuuterin. Monta pinniä. Ja teroitinta. Olen kaivannut niitä kaikkia!
Mulla on ollut aivan mielettömän mahtava viikko ja ihan suuttuttaa, että en voi kertoa tarkemmin kaikkea, koska näin monta mahtipäivää yhdessä postauksessa, saattaisi olla liian kova pala, joillekin herkemmille lukijoille. Mutta tyytykäämme tähän! Huomenna olisi tarkoituksena vielä siivota lisää, teatteritaiteilla ja nähdä Essiä!
Näitä ennen kuitenkin:
10 faktornaa
31. Unelmoin joskus salaa, että musta tulisi näyttelijä (en enää niin kovin salaa, kun sen täällä julkaisin)
32. Leena Hefner os. Herppeenluoma on mun tänhetkinen Putous-suosikkini
33. Olen nyt aktiivisesti kuunnellut Juha Tapion Suurenmoinen elämä levyä ja tykkään aivan mielettömän, mielettömän paljon!
34. Odotan malttamattomana uusia lasejani.
35. Haluaisin olla järjestelmällinen. En ole.
36. Joku keikka. Nyt heti. Olavi Uusivirta. Haloo Helsinki!
37. En ole nähnyt ikinä yhtäkään Star Warsia tai James Bondia.
38. Moikkailen aina välillä ihmisiä, joita en edes tunne. Tykkään moikkailla.
39. Tänään bussissa istuessani aloin ajattelemaan, että tässähän olisi pakkopakko päästä Amerikkaan vaihto-oppilaaksi. Tuli sellainen Amerikka-olo. En ole siellä kyllä ikinä käynytkään. Mutta olon tiedän.
40. Radiotyö olisi mahtavaa!
Keskiviikkona vietettiin ystävänpäivää (ja ainakin mä vietin salaa Kanadan lipun päivää. Essi oli sitä mieltä, että Kanadalle ei ole lippua) Essin ja Ainon kanssa. Repäisimme ja suuntasimme vihdoinkin kohti Pizza Linea, joka on siis tuossa aivan lähistöllä sijaiseva ennen kioskina toiminut pizzeria. Olin hyvä ihminen, söin kasvispitsaa. En jaksanut kyllä kokonaan, mikä oli hyvin kummallista. Jutustelimme ja melkein pyörryimme, koska oli kuuma. Teki mieli työntää pää hankeen. Mutta koska industrial emmissions, en sitä tehnyt.
Sen sijaan hankeen tuli tehtyä kuoppa. Koulussa. Ulkovälitunnilla. Leikin performanssitaiteilijaa ja sain jopa 20 senttiä palkkiota. Palkkio tosin katosi tuonne hankeen ja siitä tämä kuoppa sitten oikeastaan syntyikin.
Essi oli aivan mielettöämän kauniina! Mulle tuli ihan mieleen Barbie, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla! Huomatkaa mun tölkkitorni!
Pretty girl.
Peace!
Yksi pakkomielteistäni. Nyt ei ole mäkkäri, mutta kokis, mikä kokis!
Kuten huomaatte, osaan syödä siististi. Tosin tuo kaikki sotku ei ollut yksin mun aihuettamaa... :)
Ambba!
Syötävää taidetta.
Ainon arvauskisa: mitä kulhossa onkaan? Itsekään en tiedä.
Samastuin noihin kanoihin.
Jollakin hyvin erikoisella tavalla samastuin myös jäniksiin.
Mentiin odottamaan bussia. Oli villiä. Mulla on päättymätön rehausolo ollut päällä.
Jatkoin matkaa Monalle, missä kuunneltiin Pikku G:tä ja pelattiin ylläripylläri ihan korttia. En ollut enää Lännen nopein, vaan idän hitain. Vähän kuin Anna Puu. Mona on kyllä ylimukava! Tuli jäätelöolo. Piti lähteä kauppaan. Vaaralaan. Koska muualle on pitkä matka. Vaaralaan ei. Kaikki tiet vievät Vaaralaan. Paitsi mun tie. Se vei Janitan ja Jussin asunnolle, jossa oli tapahtunut melkoista edistystä viime kerrasta. Pyörittiin siellä hetkinen. Mietittiin, että miten pitkä takki voi olla. Mietittiin voiko tähtitaivas olla musta. Remonttikin voi olla syvällistä.
Kontrasti. Mulberry keskellä sotkua.
Auton ikkunasta sua moikkaan moi!
Heisba! Olen niin iloinen, jotkut jo käyttävät sitä! Ja melkein kaikki ovat oppineet jo mun spesiaalivilkutuksenkin!
Oli hubaa.
Torstaina oli ihan mieletöntä. Tajusin että olen muuttunut ihan hirmuisesti. Matikantunnillakin vaan lauloin. Sijainen oli pöpi, siksi. Ei se edes sanonut mitään. Sanoi vaan, että ensin kerrotaan kahdella ja sitten jaetaan kahdella. Onko siinä muka mitään järkeä? No ei. Mutta ehkä en tykkää matikasta, koska se on niin järkevää. Ja mä en enää aina ole. Sain muuten elämäni huonoimman numeron kokeesta (pistarista on tullut huonompi) matikan kokeesta. 8-. Ja en ole varmaan koskaan ole ollut mistään numerosta niin iloinen! Koska odotin kutosta.
Hyppelin ala-asteella (tällä kertaa ihan meijän koulun) ja liimasin Jani-Petteriä oveen, vaikka olisin mieluummin liimannut sen toisella puolella olleen Queenin. Oli oppilaskunnan kokous. Ja liikantunti, jolla ei varsinaisesti liikuttu. Oli englannin koe. En tiennyt melusaasteesta. Arvasin sen.
Illalla meillä oli ystävänpäivädisco! Minä ja moni muu oli aika paljon nähnyt vaivaa sen eteen, joten oli vähän turhauttavaa, kun porukka sano, ettei ole tulossa sinne, koska "se on kuitenkin ihan lame". No eipä ollut! Vaikka alkuilta menikin ihan vaan työn merkeissä (erittäin kivan työn = istu aulassa ja tarkkaile ihmisiä, lempipuuhani) lähti meno heti parempaan suuntaan, kun pääsin tanssahtelemaan! En ole pitkään aikaan tanssinut kunnolla ja oli ihan mielettömän kivaa! Muikeaa.
Siis koulun disco ja näin kivaa! Huhhuh. Mulla oli ihan whiuuolo! Ja superkiva. Kiitän kaikkia discolaisia!
On my way to disco.
Perjantaina meillä oli liikuntapäivä. Olin tosi iloinen mahdollisuudesta mennä Sotungin lukioon katsomaan wanhoja, koska olin vielä vähän puolikuntonen, mun äänenmenetystaudin jäljiltä. Siellä me sitten katseltiin kauniita mekkoja ja tansseja. Odotan ihan innolla jo ysitansseja, että päästäisiin tekemään joku kiva oma tanssi niitä varten ja ihan vaan senkin takia, että pääsen leikkimään, että olisin Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta ja tanssahtelisin 1800-luvun maisemissa. Ei mulla kyllä ole paria. Mutta se ei ole ongelma. Ainakaan toivottavasti.
Mun mielestä oli paljon kauniimpia pukuja liikkeellä kuin olen nähnyt koskaan aikaisemmin. Ajattelin ,että olisi makeeta ostaa ihan vaan sellainen upea wanhojen mekko ja käyttää sitä ihan normaalisti joku päivä. No, Janitan wanhojenmekko on jossakin vielä meillä, että joku päivä laitan sen sitten päälleni : )
Koulun jälkeen Sube oli saanut hommattua Lauran, Bertonin, Ronnien, itsensä ja mut Hesarin haastatteluun aiheesta nuorten sosiaalisen median käyttö. Siinä sitten juteltiin facebookista. Aihe oli ainakin hyvin tuttu, mutta kysymykset vähän outoja. No, tän päivän lehdessä pitäisi se juttu jo olla, että odotelkaa vaan, kun se sieltä postiluukusta putkahtaa!
Mun keskiviikkoinen jäätelöhalu saatiin sammutettua haastettelutuokion jälkeen. Söin pakkasessa jäätelöä seuranani Sube ja Laura. Oli mukava jutella. Ja nauraa. Ihan kuin olisi kuulunut johonkin seurapiiriin: aamulla tanssiesitystä katsomassa, iltapäivällä haastattelussa.
Ja illalla kirkossa. Taas vaihteeksi. Juttelin ihmisille ja pelasin korttia. Niinkuin aina. Mutta se on niin mukavaa. Hävisin kortinpeluussa. Ei haitannut. Perjantai muuten selvensi mulle sanonnan "catch the bus" koska juostiin kahdesti hirveässä paniikissa Vivianin ja Sakarin kanssa bussia kiinni. Ja meinasin koko ajan kaatua. Mutta en kaatunut. Niillä kerroilla. Päivällä kyllä kaaduin kahdenkymmenen metrin matkalla kolmesti. Essillä oli ainakin hauskaa. Ihanaa huomata, että mulla on niin mahtavia kultaisia ystäviä, jotka jäi odottamaan mua kun myöhästyin minuutilla bussista. Olin ihan otettu! (Tää ei siis liittynyt niihin catch the bus - busseihin)
Tänään (tai eilen, koska en osaa mennä ajoissa nukkumaan ja on jo sunnuntai) heräsin iloisesti jo yhdeksältä, koska kaheltatoista alkoi teatteriharjoitukset. Paitsi, että eipäs alkaneetkaan. Vernissalla ihmeissäni pällistelin, kun siellä ei ollut ketään muita ja kalenteristani tarkastin ajan. Tajusin, että ohhoh, kahdeltahan tämä vasta alkaakin. Iskä tuli onneksi hakemaan mut kotiin kun oli vielä siinä lähistöllä pyörimässä. Menin kyllä sitten pari tuntia myöhemmin ihan niihin oikeisiin treeneihin. Olin taas mies. Miehinen mies. Parta ja kaikkea. Kun osani näytelmässä oli ohitse, etsin äänitehosteita ja kuuntelin sammakoiden kurnutusta.
Kioski Nami Video. Oli hauskaa taaas jälleen!
Karu totuus!
Kirjoitan lumeen viestejä.
Mulla on ollut aivan mielettömän mahtava viikko ja ihan suuttuttaa, että en voi kertoa tarkemmin kaikkea, koska näin monta mahtipäivää yhdessä postauksessa, saattaisi olla liian kova pala, joillekin herkemmille lukijoille. Mutta tyytykäämme tähän! Huomenna olisi tarkoituksena vielä siivota lisää, teatteritaiteilla ja nähdä Essiä!
Näitä ennen kuitenkin:
10 faktornaa
31. Unelmoin joskus salaa, että musta tulisi näyttelijä (en enää niin kovin salaa, kun sen täällä julkaisin)
32. Leena Hefner os. Herppeenluoma on mun tänhetkinen Putous-suosikkini
33. Olen nyt aktiivisesti kuunnellut Juha Tapion Suurenmoinen elämä levyä ja tykkään aivan mielettömän, mielettömän paljon!
34. Odotan malttamattomana uusia lasejani.
35. Haluaisin olla järjestelmällinen. En ole.
36. Joku keikka. Nyt heti. Olavi Uusivirta. Haloo Helsinki!
37. En ole nähnyt ikinä yhtäkään Star Warsia tai James Bondia.
38. Moikkailen aina välillä ihmisiä, joita en edes tunne. Tykkään moikkailla.
39. Tänään bussissa istuessani aloin ajattelemaan, että tässähän olisi pakkopakko päästä Amerikkaan vaihto-oppilaaksi. Tuli sellainen Amerikka-olo. En ole siellä kyllä ikinä käynytkään. Mutta olon tiedän.
40. Radiotyö olisi mahtavaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)