Joviaalisti: En oo kuollu

Mulla on ollut aivan tajuttoman kiva elämä tässä nyt nämä muutamat päivät! Paitsi välillä. Välillä on ollut ihan tajuttoman epäkivaa, mutta näille välihetkille on naurettu jälkikäteen, koska ne on sisältäneet mm. tajuttomia bussitapahtumia.

Hiihtolomaviikon tavoitteet mulla oli aikalailla selvät:

Nuku.

Tee koulujuttuja ja hakemukset loppuun.

Näe kavereita.

Viimeisen olen toteuttanut kyllä erityishyvin, mutta noi muut on vähän tai vähän enemmän jääneet. No, onneksi on vielä ilta aikaa tehdä mitä haluaa! Tai tässä tapauksessa mitä on pakko. Kaksi koetta (luin kaksi lausetta fysiikkaa!!!), terveystiedon essee, enkun aine ja ne sata muuta juttua, jotka muistan liian myöhään.

Keskiviikkon aamu oli panostusta, kun kyselin suositusten perään ja kirjottelin vähäsen niitä hakemuksiakin. Illalla lähdettiin käymään Monan, Vivianin, Heidin, Sakarin ja Larin kanssa käymään messussa, että saatais noi isoskoulutukseen kuuluvat messut käytyä. Tätä edelsi bussisähellys, joka oli kuitenkin semisti hassu, koska ehdittiin täydellisesti siihen kasiseiskaan vaikka muuta luultiinkin. Illalla hengailtiin mäkissä ja huomasin kuinka juusto onkaan noussut ainoaksi ja oikeaksi:

"Moi, mä otan yhen normaalin hampurailaisen"
"Ai, juuston siis?"
"Eikun ihan vaan normaalin"

Mun outo talvijäätelövillitys jatkui. Jotkut huuteli Jessiinaa mäkin parkkipaikalla, mutten nähnyt keitä ne oli, koska mulla ei ollut laseja ja suuresti häiritsi mua.

Hippy and Happy.

Tunika: GT Farkut: Only

Mun superkuulokeet, joita käytin kaiuttimina (laitoin musan täysille) kunnes tajusin, että OHO, tätä radiotahan voi kun voikin kuunnella ihan vaan kännykän kaiuttimen kautta. Aina oppii uutta.

Kahvia, hyi.

Torstaina olin töissä. Lajittelin kelloja ja aakkostin. Kuuntelin radiota ja join kaakaota. Oli jees, mutta väsynyt olo sillätavalla ainakin lievästi. Koska viisi tuntia unta. Illalla Amppari tuli meille hengailemaan. Again, ligrettoa (uusi riippuvuus) ja singstarin laulelua. Poika saunoi ja oli ohikiitävää. Jubailtiin vähäsen kunnes oli aika taas mennä nukkumaan ja valmistautua tulevaan työpäivään.


Hame: Monki, Paita: GT, Hiuskukkanen: H&M

Torstaina taas työskentelin. Seitsemän ja puoli tuntia nimilappujen lajittelua. Onko outoa, että se oli mun mielestä oikeasti kivaa?


Elämäni kuin elokuvissa: Pahvilaatikon pohja petti ja lopputulos oli tämä

Perjantai oli osittain unelmien päivä ja osittain maailman kamalin päivä. Tapahtui koko ajan pieniä katastrofeja, toi laatikkojuttu esim. Ja se, että onnistuin jotenkin ihmeellisesti myöhästymään KAKSI kertaa bussista numero 61, vaikka olin ihan ajoissa paikalla. Asiaan liittyi heilautus, joka ei ollut ilmeisesti kunnollinen tai ei heilautus ehkä ollenkaan, paniikkijuoksu väärään suuntaan, sitten toiseen väärään suuntaan ja tajuaminen, että bussi meneekin eteenpäin, eikä käänny ensinkään, käveleminen asemalle tajuten, että oho, siinähän se toinenkin bussi pärähti ohitse. Lisäksi onnistuin hajottamaan jotenkin takkini vetoketjun ja siinä sitten kymmenen minuuttia sitä yritin saada väkisin auki, koska se jäi kiinni just siitä kaikkein kriittisimmästä kohdasta, että sitä ei enää saisi pois päältä.

Mutta se katastrofeista, nyt niihin kivoihin juttuihin!

Työpäivän jälkeen musta tuntui, että tulen hulluksi, jos jään vielä hetkeksikin kotiin (musta on tullut aivan tajuttoman levoton, en pysy paikoillani ja ahdistun jos joudun pysymään). Illaksi ei ollut mitään suunnitelmia (yleensä mun perjantai-illoille on sama, mutta niin huikea kaava: alkuilta kotihengailua, sitten kirkolle, mutta hiihtolomalla there was no kirkko) ja en halunnut kotonakaan hengailla, joten lähdin hetken mielijohteesta flamingoa kohti eläviin kuviin. Matkalla tapahtui tuo bussihärdellikin. Pääsin kuitenkin lopulta perille ja menin ensimmäiseen elokuvaan, mikä sattui alkamaan. Kulman pojat oli kyseessä, minuuttia ennen alkua sinne ehdin. En olisi uskonut, mutta tykkäsin siitä paljonkin. Kaikki levottomuus katosi kun sai nauraa luvattoman huonolle huumorille.

Just kun olin päässyt istumaan, mulle tekstattiin parinkin tyypin toimesta, että illalla olisi sittenkin kirkkoilua luvassa. Suuntasin siis leffasta kirkolle hengailemaan, pelailemaan korttia (surprise?) ja katselemaan bilistelyä.

Naapurin katolla oli lumipitsiä.

Janita gave it to me. Ei toimi. Haittaaxe? No ei haittaa, se on kiva.

I ♥ Vienna. Not anymore.

Lauantaina mun piti vaan käydä viemässä Frendien kolmoskausi Monalle lainaan, mutta jäinkin Monalle hengilemaan, kuuntelemaan ihanaakin ihanampaa Olly Mursia ja suunnittelemaan Essexin ja Lontoon matkaa, joka me toteutetaan heti kun täytetään 18. Heidikin liittyi seuraan. Ilta meni Putousta katsellessa (Leenaa on hirrveeen hirrveen kiva matkia, mutta voi usko, kun olet sinäkin niin hintava pappi!), hengailessa ja korttia pelailessa.