Toivoin yötä ja huusin voimalla haloo Helsinkiin,

Olin unohtanut kuvata eiliset ostokseni, joten ne jäivät pois eilistä käsitelleestä postauksesta. Eilen siis pyörähdettiin Essin kanssa nopeasti muutamassa kaupassa. Mulle tarttui mukaan Nightwishin ja Haloo Helsingin levyt. Imagenaerium oli mulla ihan tarkoituksenakin ostaa, mutta koska toi HH:n levy maksoi vain  kahdeksan euroa ostin sitten tietenkin senkin.  Olen kuunnellut molempia ihan innoissani ja tykkään todellakin molemmista. Pitäisi varmaan jostain kaivaa mp3 esiin niin saisi mukaankin näitä säveliä. Kännykkään mä en jostakin ihmeellistä syystä saa siirrettyä musiikkia levyiltä (siis koneen kautta).

Voisin tässä samalla kertoa erikoisesta tapauksesta, joka mulle sattui perjantaina. Istuskelin siinä koulun ruokalassa syömässä kun uskonnon opettajani tuli kysymään, että oisko mulla aikaa lukea yksi kirja. Kyllähän mulla oli. Siinä sain sitten käteeni Voima-nimisen kirjan. Olin tehnyt silloin joskus syksyllä sen  elämän tarkoitus-tutkielmani  ja käsitellyt siinä positiivisuuden merkitystä elämässä ja ilmeisesti sen takia opettaja halusi mun lukevan tämän. Halusi kuulemman mun ottavan siitä selvää, kun ei itse tiennyt mitä ajatella. Ja mähän otan todellakin mielelläni.

Varsinkin kun olen halunnut lukea tuon nimenomaisen kirjan (tai oikeastaan sitä edeltävän osan, mutta tämä versio sisältää myös sen ekan kirjan pääpiirteet) viime kesästä asti, mutta en ole löytänyt sitä mistään! Oli tosi omituista, että siinä keskellä koulun ruokalaa mulle tarjottiin tätä. Mutta hyvällä tavalla omituista. Yleensä omituisuus onkin hyvää. Luin tätä jo eilen metrossa parikymmentä sivua. Interesting. Äitikin innostui lukemaan tuota. Sekoan ehkä kohta positiivisuuden voimaan lopullisesti.

Vielä pikaisesti kerron tästä päivästä. Olin teatterilla. Neljä tuntia. Paitani kertoi Vodkasta. Hämmästelin sitä, että Tiksin Valintatalossa ei ole sirukortinlukijaa. Kirjoitin sanoja lauluun. Ja nyt. Koti.