Moi. Olen onnellinen. Olen epätasainen ja päästäni sekava. Kaduttaa, että ole oiken kirjoitellut tänne mitään, koska joskus syksyn pimeinä hetkinä olisi ihana lueskella keväisiä onnen täyttämiä kirjoituksia. Mutta tää onnellisuus saa mut saamattomaksi ja levottomaksi. Laitan kuvia. Ne ovat parin viikon takaa. Tuntuu, että kaikesta on paljon aikaa.
 |
| Olisin halunnut hienon varjotaidekuvan. Tästä ei kylläkään edes ihmishahmoja erota. No siellä me kuitenkin oltiin! |
 |
| Even kanssa käytiin kaupungilla, syötiin värikästä jätskiä, juteltiin, käytiin Lintsikin tarkastamassa, hämmennyttiin kun ranskalainen mies ei halunnutkaan apua vaan jotain aivan muuta. Istuttiin tuomiokirkon portailla ja tarkasteltiin ratikoita. Eve oli taloustietokilpailussa ja oi, että kuinka tuntuu, että olisimme jo iäisyyden tunteneet! |
 |
| Noiden kenkien takia olivat jalat kipeät. |
 |
| Kesä sai mut lentämään! |
Ja päivä oli ihana. Ja Alppipuisto oli ihana.
Ja tästäkin on jo aikaa.
Ja mun pitäisi kirjoittaa puhe loppuun. Viimeisiä koulupäiviä viedään. Tunnelmat omituiset. Itkettää ja naurattaa ja vihastuttaa. Ja ihastuttaa. Ja oon edelleenkin onnellinen!
1 kommentti:
jee alppariiiii
Lähetä kommentti