Kehitysmaa ainakin

Moi te!

Ja he!

Ja kaikki.


Mun kesäloma tuntu kesälomalta vasta perjantaina ja lauantaina, koska olen ollut aika tiiviisti työpaikalla, jossa mitä luultavimmin kummittelee. Sisätilat eivät luo kesäoloa. Kirkolla olen myös hengaillut, mutta koskapa en :D Launtaina kuitenkin menin ja tein koko päivän, jotta saisin menetetyt kesäpäivät takaisin!!

 Aamulla suunnattiin yhdeksän aikaan Valtterille Hannan kanssa! Oli tosi kiva nähdä Hannaa pitkästä aikaa. En oo Valtterilla aikoihin pyörinyt, koska en ikinä sieltä mitään löydä, mutta nyt tarttui mukaan hame, paita ja kirja, jotka teille voin kuvata, jos te niin tahdotte!

 Lähdettiin käyskentelemään ympäriinsä. Otettiin kuvia puunrunkojen välissä ja kokeilin hamettani ratikkapysäkillä.

 Sanoin, että mennään Lintsille!

 Hanna sanoi, että mennään lentokentälle.

 Kuvasin puun.

 Ja kirkon.

Ja lentokentällehän me suunnattiin. Etsittiin Starbucksia vähän joka puolelta ja ei meinattu löytää, suunniteltiin vain  kuinka me joskus isoina ja rikkaina mennään lentokentälle ja lähdetään lentoo. Sellaiseen hyvältä kuulostavaan lentoon. En kyllä haluaisi olla iso. Haluaisin kuitenkin lentää.

 Söin omenakanelimuffinsin ja join jotakin makeaa kaakaota. Mulle ei tullut edes liian paha olo, vaikka siellä haisi ihan kahvi. Istuttiin ja juteltiin ja Hannakin ihastui yhteen ihanaan tekstiin.

Herätin Essin puoli yhden aikoihin. Ajeltiin Tiksiin ja sieltä jatkoin omituisella bussilla Jakomäkeen (tää on tää mun bussisurffailijan luonto, en voi mennä sillä, joka menisi suoraan kotiin). Kävin kotona syömässä Kalakeittoa. Lähdin taas kahdella bussilla matkaan kohti Jumboa. Hylättiin Essin kanssa Jumbo hyvin nopeasti. Lähdettiin kaupunkiin.

Etsittiin Hietsua, ei oltu kumpikaan siellä koskaan käyty. Löydettiin. Liian vanha mies tuli Essiltä pyytämään numeroa. Kaikkia nauratti kun oikea ikä selvisi.

 Ei siellä oikein ketään ollut. Muutamia. Yksi näytti vähän meijän äikänopelta. Ei se ollut.

Tuli vaan mieleen:

Jos katsot aivan tarkkaan Hietalahden rantaan, tuo risteilijä on valmis, kohta!

 Ja se vesi oli kylmää, mutta ei liikaa. Viilensi kivasti varpaita loppuillan ajan.

Esma! Hän on viisas.

Oli sitä mieltä, että Afrikka on maa.

"Ei se taida olla maa, Essi"

"Miten niin ei ole?"

"Ei se vaan ole"

"No, on se ainakin kehitysmaa"

Hylkäsin kenkäni. Paljasvarpailin niinkuin kesällä on tarkoituskin. Olen sitä muutenkin tehnyt. Perjantaina oli ihana vastaleikattu kirkon nurmikko, joka oli vähän kostea illan johdosta. Ja sen verran liian kylmä, että piti vähän hyppiä. Sellainen kiva. Eilenkin kävelin Vaaralasta kotiin ilman kenkiä.

Nää oli söpömmät.

Tuuli hiuksissaan
hiekkaa varpaissaan.

Jotenkin niin Forrest Gump!

Lokki tietää kaiken
mutta pitää nokkansa kii.
Parka oli jalkapuoli. 

 

Harakanvarpaita (oikeesti lokin) ja Essin kans!

Siinä on mun teksti! Ihan oikeena kirjana. Eka teksti ja kaikki muutkin ihania ovat. Mutta oikeesti, mua on julkaistu!

Illalla kuitenkin mun lintsiehdotus otettiin vastaan. Siellä palloiltiin. Jäätelöpalloiltiin, söin nimittäin jäätelön nimeltään Oh my apple pie. Katseltiin naurutalon peileihin, kuunneltiin suomiräppiä, törmättiin teatterituttuun ja mentiin sillä ainoalla ilmaisella.

Jotenkin tästä tykkään vaan eniten heti Vuoristoradan jälkeen!

Löytää hyvän omenapuun
ja unohtaaa muun.

Omenapuu se tuskin oli. Mutta siitä viis. Tai vaikka kuus. Oli niin ihana kesäpäivä, että voidaan vähän lisää kaikkeen. Illalla menin Janitalle. Ja Pakilaan. Ja lenkille myöhemmin kuin koskaan. Taianomainen fiilis säilyi iltaan. Se fiilis kun sai upottaa jalat hiekkaan ja kuunnella viimeistä kesää.