Oli ihana tunne tajuta, että mun elämä on aikalailla sitä, mistä oon esim. vuosi sitten unelmoinut. Tai ainakin niin lähellä sitä, että sitä on edes vaikea käsittää. Mä olen iloinen. Alati. Koko ajan. Johtuen siitä, että nää kaikki asiat on tapahtunu mulle tai ehkä siitä johtuen nimenomaan.
Jos joku tulisi kysymään multa, en osaisi ehkä vastata. Mikä nyt oikeen on niin hyvin?
Kaikki. Ainakin melkein. Jos kaikki ois hyvin, kaikki ois huonosti, koska ei olisi mitä tavoitella. Kaikki on hyvin siinä määrin, että mikään ei ole huonosti. Kaikki on hyvin. Kaikki ei ole muikeesti. Mä ootan, että on ja samalla että ei ole. Ja vaikka voi kuulostaa sekavalta, sitä se ei ole ja samalla on. Ei haittaa. Kaikki on fine. Naurattaa.
Olin käsittämättömän fiiliksissä eilen, kun riparitapaamisessa leikittiin tutustumisleikkejä. Moi, olen Jessiina ja tykkään joviaalisuudesta. Hehheh. Oli muutenkin ihana nähdä uusia ihmisiä. Elävissä kuvissa kävin myös. Essin kanssa. Keinoja ei kaihdettu. Haluiaisin olla fbi-agentti. Opin soittamaan smoke on the waterin alun. Hävisin biljardissa.
Tulipa lyhyitä lauseita.
Jatketaan samalla linjalla.
Jos vähemmän on enemmän kerta.
Sain kitaran tänään. En osaa soittaa. Ei se mitään. Mä opin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti