Eilen tuli huhtikuu

- ja huomenna olet poissa.

Tuntuu oudolta, miten laulun sanat voi pitää niin hyvin ja konkreettisesti paikkaansa kuin tuo otsikko. Koska eilen tosiaan tuli huhtikuu.

Eilen oli terve. Tänään olen sairas. Kuumeessa. Kotona istun koneella. Tv:n ääressäkin. Katsoin Titanicin ja yritin olla oikeinoikein tunteellinen ja normaali ja itkeä. En osannut. Kunnolla. Vähän vain. Mussa on jotakin vikaa oikeasti varmaankin.

Yritän tervehtyä katselemalla muumeja. Mulla on kaikki jäänyt oikeasti rempalleen ja pitäisi tehdä kaikkea ja olla ja saada aikaan ja menestyä ja olla paikalla. Mä en ole tehnyt mitään noista pitkään aikana.

On levoton olo koko ajan. Paitsi nyt kun ei ole.

"Nokun minä en näe mitään, ellen sulje silmiäni"

Voisin kuvata tilannettani ehkä tuolla edellisellä. Odotan kesää. Ja hymyä.



Se huhtikuubiisi. Olavi Uusivirtaa. Taas vaihteeksi.


Olen kyllä laajentanut musiikkimakuani nyt muutaman päivän ajan melkoisella kasalla levyjä, jotka Mira lainasi mulle. Hipsterimusiikkia! Mahtavaa ja muikeaa hipsterimusiikkia! Olen fiilistellyt viime kesää Vampire Weekendin tahtiin ja rakastunut yhteen minään ja Ville Ahoseen. Ja muutaman kerran ollut ihan liian hämmennyksissäni muutamien hieman vähän ehkä jopa ylimenevien biisien vuoksi. Ehkä mä opin nekin joskus ymmärtämään samalla tavalla kuin muutkin. Tai sitten en. Se voi ollakin niissä ideana.


Puhuin silloin joskus siitä, että yritän olla sneak ja lupasin kertoa myöhemmin lisää. Voisi olla sen aika. Viime viikolla mulle kävi niin, että Blogger ilmoitti mulle mun valokuvatilan olevan täynnä. Että en saisi enää ladata tänne kuvia. Että en saisi tehdä sitä ainakaan ilmaiseksi. Tää blogin pitäminen ei oo mulle mikään bisnestoimi. Todellakaan. Periaatteena on, että en hirveästi viitsi tätä varten rahaa käyttää. Vaikka ei se olisi ollut paljon, mitä olisi pitänyt maksaa, niin periaate on periaate. Ainakin toisinaan. (ja pelkästään se, että se summa ilmoitettiin USA:n dollareina sai mut epäileväiseksi, koska amerikka ja talous ja kaikki kakkaraha ja sen tuomat ongelmat).

Olin kuitenkin sinä iltana kykenevä semiluovaan ajatteluun ja kiersin ongelman. Kiersin sen siten, että tein toisen blogger-käyttäjän ja liitin sen tähän blogiin kirjoittajaksi. Älkää siis ihmetelkö sitä, että joidenkin postausten (lähinnä siis niiden kuvallisten, koska kuvistahan tää ongelma alkoi) Jessiina ei ole se sama Jessiina kun nyt esim. tässä postauksessa.

Tai on. Sama ihminen. Mutta ei sama profiili. Älkää hämmentykö siitä. Tai hämmentykää vaan, elämän tarkoituksenahan on ihmetellä.

Ja jos olet ihmetellyt tarpeeksi, ehkä olet huomannut, että olen vaihtanut blogin nimenkin. Jotenkin Hippy and Happy tuntui jotenkin ei-enää-niin-sopivalta ja jovialismi on lisääntymään päin. Kyllä mä silti pyrin joskus vielä hippeilemään. Jollakin tasolla.

Tai jollakin toisella.