Jotenkin kaikki on ihan silkkii
Enemmän kuin koskaan
on ollu ilman sua.
Ja jotenkin tuntuu et sitä vaan pilkkii
ja kirjoitin ton
koska ei keksi mikä muu rimmaa.
Voi tätä vimmaaa!
Hämmennyksen viikko. Olen vieläkin sekaisin vauhdista,
vaikka en ole oikeasti tehnyt tällä viikolla juuri mitään, mutta olen vieläkin
pyörryksistä viime viikon jutuista. Luulin olevani spontaani, mutta tää
huojuttaa vielä niin pitkänkin ajan jälkeen.
Kiitollisuuden viikko. Olen kiitollinen siitä minkä olen
saanut. Siitä minkä olen saanut annettua ja jaettua (häröä, myönnän!)
Kiitollinen siitä mihin tulevaisuudessa on vielä mahdollisuus.
Naurun viikko. Olen nauranut. Siksi koska joku on TULLUT
(kulunein, mutta parhain läppä ikinä), siksi koska olen niin väsynyt. Siksi
koska mua on kutitettu.
Itsensäylittämisen viikko. Olen saanut kemian kokeesta 10,
venynyt 11 senttiä lisää ja tehnyt vaikean matikantehtävän.
Söpöilyn viikko. Mä en ikinäkoskaan tekstaa ihmisille.
Paitsi nyt. Kivoja viestejä. Kivoja juttuja muutenkin, koska yksi tosi kiva on
olemassa.
Sen yhen ansiosta mä hämmennyn. Ja mä oon kiitollinen. Ja mä
nauran. Ja mä ylitän itseni. Ja mä söpöilen.
Ennen kaikkee mä kuitenkin hymyilen.
Oikein ideaalisti.
Heisban!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti