Vuosi ja vähän päälle

On tullut aika.

Aika onnitella. Myöhässä. Ei mitenkään tyylikkäästi myöhässä, niinkuin julkkiksilla on tapana, myöhässä vaan. Tässä ei ole ensikään ollenkaan mitään tyylikästä, koska aion onnitella itseäni. Tai en. Mutta jotain, joka liittyy hyvin läheisesti itseeni.

Tätä blogia nimittäin. Kun tänään yh:n tunnilla katsahdin kännykkääni, mulle jotenkin selvisi, että aika menee nopeasti ja kaikki vaihtuu nopeasti. Oli yhdestoista huhtikuuta. On edelleen. Tajusin, että siitä on vuosi, kun aloin tätä blogia kirjoittamaan. Ei tasan vuosi, ei todellakaan. Mulla ei ole enää niin tappava päivämäärämuisti kuin ennen. Suurinpiirtein muistin vain. Jotain näitä huhtikuun päiviä se taisi olla. Tarkistin asian. Yhdeksäs päivä se olikin. No, mutta jokatapauksessa. Onnea sinulle joviaalisti hippy and happy, mikä oletkaan sitten ikinä.

Joskus kai ajattelin, että mun innostus loppuu paljon lyhyempään, mihin se sitten loppuikaan lopulta. Ei se vielä ainakaan ole päätöksessään. Olen jaksanut kirjoittaa ja ennen kaikkea halunnut kirjoittaa aina toisinaan. Se on ollut kivaa. Olen myös ollut ihmeissäni, että näinkin moni on tämän löytänyt, varsinaisestihan en ole tästä kellekään kertonut. Vastannut kyllä myöntävästi, jos on kysytty, että onko sulla blogia? Joo on. Ja muutamiin jatkokysymyksiinkin ehkä vastannut.

Joskus kai ajattelin kai sitäkin, että mulla pitää olla täällä pointti ja selkeä punainen lanka, mutta mistä ihmeestä mä sellaisen yhtäkkiä löytäisin? En ajattele niin enää. En pode huonoa omaatuntoa siitä, että joskus postailen harvemmin. Mulla on hyvä fiilis tämän suhteen, tää on sujunut varsin joviaalisti. 

On tullut myös aika kiittää kaikkia lukijoita. Kiitos siis vain. Kaikesta ja ehkä muustakin. Saatte itse päättää ja valita mistä kiitosta eniten haluatte, koska aina ei sitä saa vaikka kipeästi haluaakin. Se voi olla bloginiepäsyntymäpäivä lahja teille kaikille. Olkaa hyvä. Älkää olko paha.