Olen ostanut ja saanut taas kerran asioita. Vaatteita ja tällaista materiaa.. ei mitään syvällisempää, mutta kivoja juttuja joka tapauksessa. Let me introduce to ...
 |
Ihana paita, outoa sanoa, mutta tykkään tän paidan tunnelmasta ihan täysillä! Ostin pari viikkoa sitten ratikkaseikkailujeni yhteydessä tän Ginasta hintaan 14,90€
Chill zebras.. Janitalta taas kerran avustusta vaatekaappiini. Easygoing and jovial!
Joku ihme valaistuminen alaosassa, mutta en valita, kun aurinko kerrankin oikein kunnolla paistelee.. Vaikka yritin boikotoida galna dagareita niin Äiti ja Iskä olivat käyneet mulle ostamasssa tällaisen nahkatakin ( ei oo kylläkään oikeeta nahkaa, koska tryin' to be hippie). Tykkään tosi paljon ja hintaa oli 39,90€ ollut.
 |
Ja samalla reissulla mulle oli myös hankittu punaiset tennarit.. Mulla ei olekaan punaisia kenkiä, joten tämä oli enemmän kuin cool. Kevään tunnistaa punaisista tennareista. Klisee, mutta totta!
En ole tainnut esitellä ennen mun kaikista ihanimpia kenkiäni! Ostin nää jo jonkin aikaa sitten ja haluaisin aina vaan olla nää jalassa, kun jotenkin tykkään niin paljon. Ei noi nyt mitkään maiharit ole, mutta tämän tyyppisiä olen aina halunnut ja kadun kun en talvella ostanut punaisia samanlaisia kun Dinskossa oli. Nää on vaan jotenkin niin mun tyyliset. 34,90€ Dinskosta!
Yritin leikkiä jotenkin runollista ja ostin runokirjan. Runoilija on kai jotenkin kaukaista sukua(siis kaukaista, mutta kuitenkin niin läheistä, että välisemme suhteen voi suhteellisen muutamalla sukulaisuussanalla kuvata) tai ainakin niin sanovat ihmiset sukujuhlissa yön pimeinä tunteina, kun iänkaikkista sukukeskustelua käydään.
"kun tukkani tarttuu kaukaisiin tähtiin,
en ole kenenkään"
Siinä oli hienoja sanoja, tai niin ainakin luulen.
Selailin hullujenpäivien alennuslevyhyllyjä etsien Jukka Poikaa, mutta löysin jotain aivan ilmiömäistä (Jukka Poikaa todellakaan lainkaan väheksymättä) Nirvanasta olen tykännyt jo kauan ja tykkään edelleen, on vaan niin jotenkin hyvä levy. Rehauslevy. Ainakin mulle. Ja The Smithsiltä on muutamia biisejä soinut mulla viime kesästä lähtien koko ajan, mutta ei ole suurempia tunteita syntynyt koko tuotantoa kohtaan. Paitsi nyt.
Eilen kuuntelin koko levyn yön pimeinä tunteita ja olin aivan ylifiiliksissä. Vähän ehkä surumielistä, mutta jotenkin aah, niin ihanaa. Epäilin jo, että tästä tulisi mun tämän kesän levy. Viime kesän levy oli ehdottomasta The Crashin Ponyride, joka menee jo melkein sairaalloisen iloisen puolelle. Kontrastit ovat kivoja. Eikä tämäkään ole niin melankolinen. Hyvässä suhteessa kaikkia kivoja.
Tällaista. Ajattelin ehkä tänään lähteä etsimään päättärimekkoa tai sitten vain lukea kirjaa ja tehdä enkun esitelmän. Ehkä siivota parvekkeen tai käydä kävelyllä. Puhaltaa saippuakuplia ja soittaa isovanhemmillle. Suunnitella huomista naamiaisasua. Katsoo nyt, että mihin kykenen. Toivottavasti moneen.
Toivottavasti tekin
kykenette ainakin
olemaan iloisia
ja onnellisia
koska minä ainakin kykenen
jos en muuta
niin onnelllistelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti