Mulla on syyllinen olo. En ole tehnyt mitään mitä katuisin, kadun vaan taas, ties kuinka monetta kertaa niitä tekemättä jättämisiäni. Vaikka mun elämä on just nyt just ihanaa, tuntuu, että oon laiminlyönyt about kaiken. Koulun, kodin, harrastukset, sen miten edes joskus yritin ennen luoda jotakin, sen niin lupaavasti alkaneen lenkkeilyn, kaverit, ihan kaiken.
Tänään olen ollut kotona sillä tekosyyllä, että en halua tulla kipeäksi. Olisin tullut, jos olisin jonnekin mennyt, tai ainakin luultavasti. Oli tarkoitus grillailla, mutta peruin, koska haluan viettää terveen vapun. Vaikka ei mun vaput ikinä ole mitenkään riehakkaita.
Olen lukenut kirjaa. Puhunut ihmisille, niille puolituntemattomillekin facebookissa, yrittänyt puolustaa sitä mikä mulle on tärkeää, mutta saanut sen takia vaan huudot. Haistellut vähän kesää, mutten liikaa, jotten heti saisi sitä liikaa ja kyllästyisi. Pitää säilyttää sellainen tietty jännitys, ei haukata liian isoa palaa kerralla, koska kohta se pala on jo nielaistu ja koko kakku on sun. Ja se on kivaa ja turvallista, mutta siihen kyllästyy.
Meillä oli eilen huuma. Koulussa. Disco ja bändejä. Ennen mulla on mennyt huumailu aina vaan siihen, että tanssin discossa ja lähden sieltä hyvin nopeasti sillä verukkeella, että musiikki ei miellytä, vaikka oikeesti en vaan jotenkin koe itseäni kotoisaksi tanssilattialla. Tai ainakaan ennen en kokenut. Nyt ehkä enemmän. Loppuillan olen jutellut ihmisten kanssa ja käynyt discon lopuksi katsomassa, jos siellä olisi syntynyt uusi pari. Ehkä salaa toivonut, että joku tulisi pyytämään tanssimaan, mutta kuitenkin tiennyt ettei niin koskaan käy. Mulla on aina kuitenkin ollut kivaa, koska ihmiset on olleet mukavia ja olen saanut jubailtua.
Nyt oli vähän erilailla, koska a) tunsin oloni kotoisammaksi tanssilattialla kuin koskaan b) en jutellut niin paljoa ihmisille, vaikka toki sitäkin c) mun ei tarvinnut turhaan odottaa, että joku pyytäis mua tanssimaan. odotin kyllä, turhaan en. On jännä miten kaikki menee niin putkeen ja miten voi käydä niin, että toi yks ihana oli siellä myös, vaikkei ole meidän koulussa tai koskaan ollutkaan. (oli esiintymässä, siksi pääsi). Sen takia mulla oli erilainen ja ihana ilta. Tosi ihana.
Oli jännä tunne olla köksänluokassa puolenyön jälkeen. Oli jännä tunne kävellä kotiin ja olla näkemättä ainuttakaan autoa (tai oli niitä kyllä oikeesti muutama), katella kaupungin (lähiön) valoja ja parempaa kuuta kuin aikoihin. Tykkään niin käydä kävelyillä. Tykkään niin taivaasta (viimeaikojen taivaat ovat olleet mahtavia) Tykkään niin öistä. Tykkään niin kesästä (eilen oli jo melkein). Tykkään niin yhestä ihanasta. Siksi mun ilta oli niin ideaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti