Muutamat viime päivät on olleet kuin unta. Vaikea uskoa oikeasti yhtään mitään ja pelkään koko ajan herääväni unesta. Mutta jos tää olisi unta niin en haluaisi ikinä herätä. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti ja silti niin hitaasti. Nopeasti näiden päivien sisällä, oikeasti varmasti elämäni parhaita päiviä. Hitaasti näiden kuukausien aikana, joiden aikana on vaan toivonut ja toivonut.
Ja ne toiveet on nyt toteutuneet.
On uskomatonta ja ne toiveet ei ole vaan mun toiveita. Ja mä en ole ainoa, joka on tästä näin iloinen ja onnellinen.
Kun tulin kotiin, äiti ei uskonut, etten ollut juonut mitään. Vaikutin sekavalta. On sekava olo. Aika jännä, että eilen oli se jonkinlainen kannabispäivä. Mä en tartte huumeita, koska mulla on jo yks josta menen ihan sekaisin. Oon mennyt niin kauan kun ollaan tunnettu. Toivottavasti vielä enemmän tulevaisuudessa. Ja ne toiveethan toteutuu ♥
P.S. Viikko mennyt semisumussa. Lähden muutaman tunnin päästä leirille, ei vielä pakattu, ei vielä nukuttu, mutta ei haittaa, yks ihana lähtee mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti