Erittäin syvä kysymys

Mo.



En pidä tuosta ilmauksesta, mutta opettelen sietämään ikäviäkin asioita.

Nimittäin kuten tänään aiemmin sanoinkin jonkun viisaan sanoin: Rohkea ei ole se, joka ei pelkää, vaan se, joka pelkää ja tekee silti. Olin aika rohkea. Voitin mun sosiaalisten tilanteiden pelon. Jota ei oikeasti edes ole. Tai voi olla. En tiedä. Tutustuin kuitenkin kuluneen viikonlopun aikana moneen monituiseen uuteen ihmiseen nuvan koulutusviikonlopussa. Aluksi tunnelma ja varsinkin minä oli vähän jäinen, koska en tuntenut sieltä just ketään ja en ole ollut viime viikkoina mitenkään parhaassa vireessä, koska päässäni oleva humina on hyvin häiritsevää. Jää kuitenkin suli hyvin vikkelään ja siitä se hauskuus vasta alkoi!

Me, Myself and Mimmu. Oltiin puhuttu nopeasti jotakin vaan Vernissan tapaamisessa, mutta nyt tuli tutustuttua paremmin.

Magic

CocaCola epälight.

Perustilanne.  Joo, otan ainakin 300 kuvaa. Otan kaksi kuvaa ekan puolen tunnin ajalta ja toiset kaksi ihan viimeisenä hetkenä. Tässä päädyin kuvaamaan sukkaani, koska edellämainittu. Olin menossa nukkumaan "ajoissa" puoli viideltä. Muut valvoivat. Olen huono. Tai hipsteri.

En ole nyt kysellyt tähän lupaa, mutta tykkään tästä ainakin itse tosi paljon. Hanna on kuvassa, oli kyllä muigea tyyppi!

Aurinko nousee nuvalle

Pelasimme Aliasta, opin vihdoin pelaamaan läpsyä (ja jäin koukkuun!), syötiin maailman parasta ruokaa (rakastan Kukkista ihan vaan noiden ruokien takia!), pelattiin erittäin asiallista ja polittistakin pullonpyöritystä sen vähän rajumman version vastapainoksi, säikyimme, luulimme, että meteoriitti tulee kohti, kannoimme halkoja, katsoimme maailman toiseksi epäpelottavimman kauhuleffan.


Muiden puolesta en voi puhua, mutta itse ainakin sain paljon ahaa-elämyksiä ja huomasin, miten mahtavassa joukossa olenkaan. Yön pimeinä tunteina pääsin muuten kellopasianssin läpi ehkä tokaa kertaa ikinä. Mulla on korttipeliriippuvuus. Nukuin vähän, mutta enemmän kuin osa muista. Ei oikeastaan väsyttänyt.

Niin ja kyllähän meitä koulutettiinkin. Lautakuntia. Strategiaa. Aluetoimikuntaa. Projekteja. Odotuksia.
Äänestettiin varjovaaleissa (miksi meidän koulussa ei ollut varjovaaleja??) Haavisto voittoon.

Tykkään leireistä. Ajattelin hakea varmaan kesätöitäkin leiriohjajana. Jotenkin kuitenkin on surullista, että monen leirin alku (tai suoraan sanoen kaikkien) menee vähän kuin hukkaan, kun porukka ei tunne toisiaan ja on vähän liian tarkkaavainen olo. Leirien pitäisi jatkua pidempään, että niistä ihanista loppupäivistä saisi nauttia pidempään.


Tänään lähdettiin ajelemaan kotiin ja sain taas ilokseni päättää ketä Äiti äänestää vaaleissa. Mutta vaalisalaisuus säilyköön. Okei, se oli Väyrynen. Tai sitten käytän käänteispsykologiaa.

Kuuntelen tässä samalla noita vaalituloksia. Sauli Niinistö sai noin 1 100 000 ääntä. Pieni ero mun nuvan 123 ääneen. Mittakaava on toki vähän erilainen. Mutta hyvin vähän vain.


HAH, HAH HAAVISTO MUUTEN VAAN TEILLE!