Jotkut uroskäärmeet ovat kyynisiä

Olin tukeva ja vietin muiden tukevien kanssa pikkujouluja hienostokoulussamme. Siellä me hukuimme omaan täydellisyyteemme, siemailimme sivistyneesti glögiä ja kävimme polttavaa keskustelua siitä, kuinka korvaamaton osa olemme kouluyhteisöämme ja toki muutama sana vaihdettiin presidentinvaalikamppailustakin. Oli ikimuistoiset iltamat.

No, ei nyt sentään, voisin tähän todeta. Alkuteksissä ei ollut muu totta kuin tuo tukevuus. Ja sitä olikin oikein urakalla ja tulee varmasti tulevaisuudessa vielä paljon lisääkin, koska tarjolla oli monenlaisia herkkua. Itsekin leivoin kakun, mutta koska olin tyylikkäästi myöhässä sitä ei laitettu edes esille tarjottavaksi. Sääli kakun kannalta, jos olisin kakku, haluaisin tulla syödyksi.

Näin kakuista puheenollen; moni kakku päältä kaunis. Tämä - tai oikeastaan juuri päinvastainen näkyi eilen elämässäni. Saatiin takaisin meidän etiikan tutkielmat takaisin (siis kyseessähän on se paperipino, jonka tein edellisenä yönä yhden tunnin unien voimalla) ja sain siitä numeroksi 9½. Opettaja sanoi, että ainoa miinus oli se, että en ollut noudattanut täysin ulkonäköohjeita (fontti, riviväli, otsikointi...), mutta pohdintojen ja ajatusten ja muutenkin sisällön osalta työ oli täysi kymppi. Ja kun sisältö on kunnossa, niin onko sillä ulkonäöllä oikeasti väliä??

Ja asiasta kukkaruukkuun tai oikeastaan siivouskomeroon, jossa tänään piileskelimme tänään aimo tovin (ihana sanonta!) kun leikimme pimeässä koulussa piilossa. Ai, että voikin olla metkaa! Sain muuten maanantaina lääkärillä käydessäni mielettömän inspiraation tulevaisuudestani! Musta tulee lääkäri! Voin kuvitella itseni liehuva valkoinen pitkä lääkärintakki päällä viilettämässä pitkin sairaalaan käytävää. Jos en nyt siis mitään muuta keksi, niin lääkikseen varmaankin suuntaan. Sainpahan nyt ainakin syyn lukea sitä pitkää matikkaa! Tämänpäiväisen matikankokeen perusteella se ei tosin ole ehkä paras idea. Kun en keksinyt miten tehtävä ratkaistaan aloin miettiä miten saisin väännettyä omasta vastauksestani ratkaisun, joka mahdollisesti voisi olla lähellä oikeaa heittäydyin oikein luovaksi ja laitoin sekaan neliöjuuren, jolla ei oikeasti ollut mitään yhteyttä tehtävään. No, luovaa ongelmanratkaisua. Matikanope vaan tuskin arvostaa sitä.

Ensi viikolla on joulu ja mulla on niin rauhaton olo koko ajan, että en oikein tiedä kuinka tässä jouluun voisi rauhoittua kun koko ensi viikkokin on sellaista hulinaa, että oksat pois. Joku vuosi vielä oikeasti repäisen ja ostan joululahjat oikeasti ajoissa. En ole tehnyt sitä, tai oikeastaan varmaan mitään koskaan ajoissa.

Nytkään en ole menossa ajoissa nukkumaan. Voi minua. Nukkukaa te kuitenkin jos nukuttaa! Ja nähkää rouheita unia. Mun unet käsittelevät enää vaan facebookia....

Väriläiskiä.