Siirryin luokkaan 2022 lukemaan Kalevalaa. Oli äidinkielentunti. Ihmettelin suuresti, kuinka puolukan syömisestä voi tulla raskaaksi. Ajattelin kokeilla sitä itsekin. Jos vain löytäisin puolukan.
Sain kuulla uutisen, joka toisaalta oli hyvin järkyttävä ja toisaalta hyvin helpottava: ilmaisutaidon tunti oli peruttu. Järkytyin siksi, että en ole käynyt ilmaisutaidon tunneilla yli kuukauteen ja kyseessä on sentään suosikkioppiaineeni. Helpotuin siksi, että pääsisin aiemmin kotiin.
En kuitenkaan päässyt aiemmin kotiin, sillä ystäväni, jotka olivat valmistaneet esityksen joulujuhlaan, halusivat minun näkevän tämän kyseisen esityksen. He pyysivät minua katsomaan heidän kenraaliharjoituksiaan, sillä he olivat kuulleet minun olevan estynyt pääsemään varsinaiseen joulujuhlaan. Istuin hyvän ystäväni Monan kanssa katsomon keskiosan paikkeilla, kuvasin ystäväni Ainon pyynnöstä tämän järjestelmäkameralla ja yritin imeä itseeni sitä peruskoulun joulujuhlatunnelmaa, jota en enää koskaan tulisi kokemaan peruskoululaisena. Karua.
Esityksen jälkeen taputin ja menin kotiini syömään muroja. En osannut syödä niitä vaan onnistuin jotenkin kaatamaan maidon syliini. Voi minua. Luulisi, että syömisessä, jos jossain, olen saanut kasapäin harjoitusta. Koska puuhat kotona eivät ottaneet onnistuakseen, päätin lähteä Itäkeskuksen kauppakeskukseen tekemään puuttuvia joululahjahankintoja. Bussipysäkillä havainnoin venäläistä pariskuntaa, jonka osapuolet polttivat kilpaa savukkeita huomatessaan bussin jo tulevan. Bussissa oli kireä tunnelma.
Ehdin juuri sopivasti metrojunaan. Olin iloinen hyvän ajoitukseni johdosta. Saavuin kohteeseeni ja kävelin tottuneesti ympäri kauppakeskusta. Päätin lähteä käymään toisella puolen katua. Sisäinen eksyväisyyteni siirtyi aivokuoreeni ja ajattelin väärin reitin, jota pitkin minun tulisi edetä. Etenin tarpeettoman pitkän matkan ja olin jäädä ajoneuvon alle. Seurasin miestä, joka näytti siltä, että hän osaisi soittaa kitaraa. Odotin liikennevaloissa monta hetkeä ja kummastelin sitä, kuinka kukaan ei juossut punaisia päin. Sitä ei ole tainnut koskaan vielä tapahtua. Tosipaikan tullen ihmiset ovat kumman varovaisia.
Kadun toisella puolella kävin ehkä turhaankin. Sain kuulla myöhemmin, että minut oli nähty Alkon liepeillä. Salainen paheeni saattoi siis paljastua.
Palasin kadun aikaisemmalle puolelle odotettuani ensin punaisen miehen poistumista. Palasin apteekin viereisiä portaita ylös, kävelin mauttoman miestenvaatekaupan ohitse ja pelkäsin.
Vaeltelin. Näin tuttuja. Tervehdin heitä. Näin Subeidan. Tervehdin häntäkin. Liityin hänen seuraansa. Kävimme kaupassa A. Ostin joululahjoja. Kävimme kaupassa B. Ostin joululahjoja ja suomensin saksankielistä karkkipussia. Vaikka en edes osaa Saksaa. Sain myöhemmin tietää, että olin osunut oikeaan suomennokseni suhteen. Ostin joululahjoja.
Kävelin määrätietoisesti kohti McDonald'sia Subeidan kanssa. Meidän oli määrä tavata Melike ja Laura. Näin myös tapahtui. Söin juustohampurilaisen. Keskustelimme pitkän tovin. Tarkkailimme ihmisiä. Minulla oli mukavaa. Ystäväni Mia soitti. Kului hetki ja päätimme lähteä kotiin metrojunalla.
Metrojunasta siirryin linja-autoon. Annoin Meliken mennä toisella, koska yritin olla hyvä ihminen. Päädyin kotiin ja viuhdoin vimmatusti. Soittelin ystävilleni linja-autosta, jolla matkustaisimme. Lähdin odottamaan kyseistä linja-autoa. Keskustelin pysäkille sattuneen koululaisemme kanssa. Nousin linja-autoon ja hymyilin kuljettajalle tapojeni mukaisesti, koska yritin olla hyvä ihminen. Tapasin ystäväni bussin takaosassa.
Säikähdin miestä, jonka kasvot olivat aivan liian lähellä minua ja toista ystävistäni. Katselin kummastuneena kuinka hän yritti sanoa jotakin, mutta ei saanut sanaa suustaan. Onneksi sitä kesti vain hetken ja hän sai asiansa ilmaistua. Hän halusi meidän osallistuvat kyselyyn. Minäkin halusin. Pidän raksimisesta.
Saavuimme perille. Menimme kirkkoon. Leikimme mafiosoa, mikä sai minut valtavan iloiseksi, varsinkin un olin erittäin viekas mafioso Tonin kanssa. Söin uunituoreen piparkakun. Join es. Laskin kirjaimia sanoista. Lauloin.
Meidän oli määrä poistua. Ulkona satoi, mutta olin melkein ainoa, jonka kasvot kastuivat. Kummallista. Menimme McDonald’siin. Toisen kerran yhden päivän aikana. En syönyt mitään, mutta rakensin kynistä tornin. Lähdin kohti bussipysäkkiä toivotettuani ensin hyvää joulua pikaruokaravintolaan jääneille ystävilleni. Istuimme linja-autoon ja ajoimme halki pimenevän Vantaan kolmen ystäväni kanssa.
Kotiin päästyäni kuulostin iloiselta ja koska en muista sen jälkeisistä tapahtumista juuri mitään, epäilen tuhlanneeni iltani Facebookille.
Yöllä uneksin kesästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti