Äitienpäivänä Amarillossa!

Jeah! Aamulla heräsin kahdeksalta leipomaan pullaa Äidille! Enkö olekin kiltti? Äitienpäivän kunniaksi menimme Jumbon Amarilloon syömään. En olekaan ennen käynyt siellä ja oli tosi positiivinen kokemus, vaikka tuo mun ruokani ei ollutkaan mikään nappisuoritus.

Näytän epäitseltäni tässä kuvassa.

Päivän asu:

Mekko: Joululahja

Hame: GinaTricot

Sukkahousut: Indiska

Bolero: Only

Kukat hiuksissa: H&M

Oli muuten aika erikoinen asu siltä osin, että toi kukallinen osa tossa on oikeesti mekko, eikä toppi ja säädin sen vaan hienosti sillai, että toi hame tuli tohon päälle. Mun uudet kukkasetkin pääsi jo käyttöön : )

Amarillossa ruuan odottelua siivittämään tuodaa nachoja. Jepaa! Melkein yhtä jepaa kun Memphiksen alkupopparit!

Lisäämateriaalia mun pussukkamaniasta! Tämä Marilynpussukka on ihana monestakin syystä.

A) Se on pussukka.

B) Se on söpö (niin kuin pussukat yleensäkin)

C) Siinä on Marilyn, joka on mielettömän ihaltava ihminen

D) Se henkii nostaligiaa

E) Se on mustavalkoinen

F) Kovin monella ei ole samanlaista, koska tämän ostin viime kesänä Espanjansta. Hintaa oli muistaakseni vaan 7, 50, joten hyväksi puoleksi voi laittaa senkin, että se oli halpa!

Ranskalaisia alkupalaksi...

Samoin jonkuntyyppisiä perunoita. Taisivat olla bataatteja.

Katkarapusalaattia. Oli muuten isoin salaatti, jota olen ikinä nähnyt. Ensinnäkin itse salaattia oli varmaan kilo. Ja salaatti, jossa on tortilla! Mahtavaa! Muuten oli tosi hyvää, mutta noi katkaravut oli uitettu jossain ihme kastikkeessa, joten ne maistuivat sanalla sanoen epäilyttäviltä.

Kaikki muut söivät tällaista kanajuttua. Minä olin oman tieni kulkija ja poikkesin valinnallani. Maistoin kyllä tuota kanaa, oli namia! 

Jag.

Kaikille Äideille tarjottiin jätskiä. Ihan ilmaiseksi.

Amarillon jälkeen suunnattiin kohti kotia syömään vähän lisää : ) Mansikoita. Kesä tulee.

Mutakakkua. Tuo oli ihan vaan pakasteesta, ja oli hyvää, mutta omatekemä on kyllä ihan ylivoimaista.

Pullia, ihan omin kätösin leivottua!

Roope. Se ei jotenkin tykkää ollenkaan ollla valokuvattana. Aina kääntää pään just pois kun on ottamassa kuvaa. Tämänkin kuvan saamiseksi täytyi olla erityisen nokkela ja vikkelä.

Janita lahjoitti mulle luettavaa! Jeah!

Tuli tosi kuvapainoitteinen postaus. Sorry about that, mutta kuvahan kertoo tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa, joten mitään ongelmaahan ei ole!