Eilen, siis sinä päivänä kun kirjoitin kyseisen postauksen, luin illalla juuri ennen nukkumaanmenoa pari vuotta vanhaa Demiä. Siellä oli sellainen juttu, jossa kerrottiin elämäntapaoppaista tai vastaavista. Yksi kirja tai oikeastaan sen esittelyn osa sai mut ihan fiiliksiin.
Tekstihän oli kokonaisuudessaan tällainen:
Paulo Coelho: Alkemisti
Kirjan juju: Kauniisti ja kiihkottomasti kirjoitettu satu paimenesta, joka hylkää entisen elämänsä ja lähtee aavikon halki etsimään aartetia.
Kenelle?: Kaikille, jotka rakastavat Pikku Prinssin kaltaisia elämääö pohdiskelevia satukirjoja.
Tärkein oivallus: Elämä haluaa, että jokainen seuraa omaa tietään ja kurottaa kohti unelmiaan. Kun seuraat elämäsi polulle ripoteltuja ennusmerkkejä, unelmasi toteutuvat.
Kokeile arjessasi: Jos unelmasi on päästä opiskelemaan ilmaisutaidon lukioon, ala rohkeasti kurotella unelmiasi. Kehuiko äidinkielen opettajasi ainettasi? Se on ennusmerkki. Pyydä opettajaasi suosittelijaksi koulun hakulomakkeeseen.
Okei, voitte miettiä mitä haluatte, mutta mun mielestä tää oli aikamoinen sattuma. Tai ennusmerkki, korjaan. Miettikää nyt. Kirjoitan samana päivänä mun Kalliopostauksen ja luen ton jutun. Eikö tämä ole ennusmerkki, jos joku? Ja kun se oli vielä mun ensimmäinen unelmapostaus!
Ja toi äidinkielenainejuttukin pätee sinänsä, koska vaikka se nyt ei suoraan liity tähän, niin sain mun viime äikän aineesta 10 ja mun mielipideteksti julkaistiin hesarissa. Ja Kallioon tarvitaan äikänopen suositukset. Joten sinänsä, ennusmerkkejä satelee!
Oon niin fiiliksissä tästä. Täytyy kyllä ehdottomassti lukea tuo kirja. Ehdottomasti ja vilpittömän varmasti.
Tosta kuvasta sen verran, että ei nyt ehkä tartte herätä, mutta siis itse tarkoittaisin tuolla sitä,, että pitää herätä huomaamaan ne ennusmerkit.
2 kommenttia:
Vitsi Jessiina kun sä ajattelet syvällisesti O: Siis sillei hyvällä tavalla !! :D
Hahhhah, kiitoksia :) Näkisit vaan kun oikein pääsen vauhtiin : )
Lähetä kommentti