Enskari!

Tänään on siis ensi-ilta klockan kuusi. Teatterilla pitäisi olla puoli viideltä, joten mä lähden hiihtämään kohta sinnepäin. Mua ei jännitä yhtään, koska tiedän, että kaikki menee nappiin. Pitää vaan muistaa nauttia siellä lavalla, koska joskus se pääsee jotenkin ihmeellisesti unohtumaan.

Jotkut sanoo, että pitää olla sellanen pieni jännitys, ennen esitystä tai muuten menee pieleen. Pyh, sanon minä. Ja siis kyllähän se sellanen pieni väristys tulee just ennen kun astuu siihen lavalle. Mutta kyllä se hyvin nopeasti unohtuu.

Mikä sitten muka edes voisi mennä pieleen? No hyvinkin moni asia. Mulle ominanisinta on, että pudottelen tavaroita, viimeksikin putosi hame ja lapsi (onneksi vain nukke ). Nyt putoamisvaarassa ovat viikset, kruuna ja maha (älkää kysykö. Tai sitten se, että pyörryn lavalle, koska turkissa tulee lievästi sanoen kuuma.

Mä lähden nyt kohti parrasvaloja. Pitäkää peukkuja, mutta älkää toivottako onnea, koska se tuottaa huonoa onnea. Heipsun.